Runo Tallinnan mukulakivistä talvella

se maailman sinisin taivas näkyy vasta Toompeän huipulta
ja sinne noustaan liukkaita väyliä pitkin
sieltä ne vihollislaivat havaitaan
saapumassa satamaan tai poistumassa sieltä
lasimurskaa mukulakivillä
peilijäätä varjopaikoissa
todellisuuden näkeminen on vaarallista

Vallibaarissa odotetaan maailmanloppua
hanuristi pyyhkii hikeä mutta ei riisu toppatakkiaan
soittaa pyydettäessä Saarenmaan valssin

jos saan syttyä tuleen juuri täällä
olen valmis palamaan kirkkaalla liekillä
kauniina soihtuna
kasaksi tuhkaa