Runo mielikuvitusystävästä

Mielikuvitusystäväni katsoo minua silmiin
paljailla käsivarsillaan multaa
kuinka kauan olet ollut siinä, hän kysyy
minä olen ollut tässä koko yön
kuinka paljon sinä kuvittelet minua
minä kuvittelen sinua koko yön
tähdet saavat heilua taivaalla ikuisuuden
minä kuvittelen sinua koko yön

asut kuulemma saaressa
no sinne täytyy päästä jotakin siltaa
olet ihminen ja elät omaa elämääsi
no sinne täytyy päästä jotakin siltaa

Tällaisina kevätöinä nukahtaminen on kuin avaisi uuden välilehden
valveilla ja unessa katson samaa videota
mielikuvitusystävää silmiin
mielikuvitusystävää silmiin

herään aina kun näen sen sillan

Runo Annalan mäeltä

kuka ajattelisi loppuja keväällä
kuka sen kuorman jaksaisi kantaa
seison Annalan mäellä ja katselen alas Hämeentielle
hevosenpaska haisee ja tihuuttaa
ilma on kyllästetty alkamisilla ja odotuksilla
rakastumisen haaveilla sateenvarjojen alta
kuka ajattelisi loppuja?

napitan pikkutakin kiinni ja kompastelen rinteen
minä en aio tänäänkään ottaa vastuuta mistään
minä vain kävelen ja kävelen ja
kävelen

sade lakkaa matkalla Kallioon
on vain raikasta vapauden huumaa
elämän ensimmäinen päivä