Runo teidenvarsien sirkoista ja oopperoiden diivoista

Kynnä kuolemaa kuraveden karvasta elämää
kulje kesäyön siltaa
kuolemanhuoneen portaiden homeessa
kerran kesäkuun iltaa
kynnä kuolemaa kuoleman kaunista totuutta
kosketa kesäkuun iltaa

Kulje elokuvan sinisten portaiden alle
siniseen laulujen hetkeen
nuku yö siellä, aamulla herää ja katoa
kesäyön viimeiseen retkeen
kynnä kuolemaa kuoleman kaunista totuutta
rakasta kesäkuun iltaa

Runo sielusta ja liekistä ja marraskuun sateesta

tulikärpäsiä pimeässä
katulamppujen valoon huuhtoutuneita hymyjen raatoja
vesilätäköiden heijastuksiin hukutettuja unelmia
loputtomasti sadetta ja mustia kosketuspintoja
tulikärpäsiä pimeässä
punaviinilasiin kuolleita
toisen ihmisen harhakuvia

kohtaamisia pimeässä
varjoista huudeltuja katkonaisia lauseita
lauseisiin hukutettuja rakkauden sivumerkityksiä
loputtomasti sadetta ja mustia mollisointuja
kohtaamisia pimeässä
mahdottomuuteensa kuolleita
toisen ihmisen harhakuvia

valonpisaroita pimeässä
aamuisin nähtyjä auringonsäteiden aavistuksia
aavistuksiin hukutettuja uuden kevään toiveita
tulikärpäsiä pimeässä
punaviinilasissa eläviä
toisen ihmisen harhakuvia

Runo viemärikaivoon uivista pienistä kärpäsentapaisista

Nuku pimeään
nuku Kinaporin sisäpihan, sammuneen ambulanssinvalon
tyhjyyteen katsovan katseen pimeään

Nuku kärpäsen pimeään
Nuku yläkerran naapurin, elähtäneen totuuden
roskakatoksen takana soivan viulun
roskakatoksen takana soivan trumpetin pimeään

Nuku jumalattoman pimeään
Nuku vaaleanharmaan yön pimeään
rauhoittavaan tunteeseen
heräämisen tunteeseen
niiden pimeään

Nuku kauneimpaan pimeään
nuku unien kaunottarien
viistosti hymyilevien naapurin naisten
ruusunpunaiseen ja hopeanväriseen pimeään
nuku niiden unissa
ja niiden pimeään


Nuku jokaiseen pimeään
katso jokaiseen niistä silmät auki
nuku jokainen yö näiden peilien kanssa
nuku jokainen yö näiden kärpästen kanssa
nuku niiden kanssa
ja niiden pimeään

Nuku pimeään
kulje valossa päivät ja valvo sen myötä
nuku pimeään
ja rakasta yötä

Runo iltapäivästä Majavabaarissa

tomua ikkunassa, vastakohtia
valoa varjoa ihmisiä liikkeessä Porthaninrinteessä
pakopaikassa maailman laidalla kohtaamisia
punaviiniä peliä kolikoilla vilpitöntä naurua
venäläisen tytön helähdys tiskillä
kaksi tuntia hämärän tansseja
tomua pöydällä, vessan peilissä
vastakohtia

kohtauksia kuvitelluista elokuvista
sanoja turhuudesta sanoja totuudesta
tomua lattialla ja tomua sydämissä
olet tässä vaiheessa päivää jo elänyt sen
kohtauksia elämistä risteyskohdissa
muistijälkiä välähdyksiä modulaatioita
katso venäläisen tytön perään kun se lähtee
olet menettänyt sen

tomua ikkunassa
valoa varjoa lauseita liikkeessä
matkalla kauniista katkeroituvaan
lauseita liikkeessä ihmisiä sieluja
pysymässä paikallaan
valoa ikkunassa Porthaninrinteessä
vain lyhyt kappale olemassaoloa
odottaa unohtumistaan

Runo satukirjailijasta, yhdestä viskipullosta ja Norjasta puhaltavasta kylmästä tuulesta

Sammuta valot ja leiki
ole aamulla peilissä muuta kuin olet
näe itsesi niin ja leiki
Ole taiteilija
anna hiuksien heilahtaa hymysi päälle
mene selällesi
leiki

Juo kaksi lasia viiniä
näe vieraissa silmissä tuttuja tunteita
nuole kielellä huulia
ja leiki
kerro pettävästä maasta jalkojen alla
vaikka tiedän ettei jalkojen alla ole mitään
valehtele kauniisti
ja leiki

Älä anna minun tuhota kaikkea
ole hiljaa ja leiki
mieti enemmän jokaista sanaa
mieti ja leiki
vie kirkkaat silmäsi hämäriin huoneisiin
maalaa katseesi piiloon ja leiki
älä usko itsestäänselvyyksiin
mene kerrankin ajoissa kotiin
äläkä vastaa soittoihin
näe liskot kosketusetäisyydeltä
lue niiden kasvoilta tarinoita
lue ja kirjoita muistiin
sitten vasta: leiki