Runo unelmasta, jonka voi toteuttaa

minulla on unelma, jonka voi toteuttaa
se alkaa Länsisataman aamuruuhkasta
haen kioskilta kahvin mukaan
haukottelen ja jonotan
en kauaa, sillä minulla on mobiililippu
pian olen terminaalin yläkerrassa

siellä on silti kymmeniä eläkeläisiä ennen minua
jos täällä haluaisi olla ensimmäisenä
olisi herättävä neljältä

mutta ei tee mitään
eläkeläiset eivät jaksa sitä sissisotaa
jonka minä kyllä hallitsen
kahvilan kautta voi koukata useimpien ihmisten ohi
ihan portille ei silti toki pääse
mutta olennaista on olla ensimmäisen viidenkymmenen joukossa
silloin saa laivabaarista hyvän istumapaikan

seuraavat kaksi tuntia on käytettävä ajantappoon
yhteen olueen ja yhteen kahviin
netti ei merellä toimi
hyvä kirja on oltava mukana
mutta hyvä kirjahan on aina mukana

Tallinnaa lähestyttäessä ei pidä käydä ajoissa vessassa
kaikki muut tekevät niin, ja vessaan on turha jonottaa
laivan rantaan tultua samat ihmiset jonottavat sieltä ulos
eivätkä ne ovet paratiisiin aukea vieläkään yhtään sen aiemmin
vessaan voi mennä siinä vaiheessa
ei jonoa, saa käydä rauhassa
ja ehtii laivan uloskäynnille juuri silloin
kun jono jo liikkuu

satamasta menen Nautica-keskuksen Rimi-supermarkettiin
sieltä ostan pähkinäsekoituspussin ja jotain paistopistetuotteita
matkakaljan tai pikkolopullon jaripekkaa
tai no, molemmat
tietysti myös imelää jääteejuomaa
ja vesipullon
Borjomia ei tarvitse vielä ostaa

sitten kävelen bussiasemalle
nykyään osaan jo montakin reittiä
mutta valtatien vartta se on helpointa
tässä vaiheessa läppärilaukun raahaaminen alkaa vituttaa
mutta pian sekin vitutus on ohi
ja Lux Expressin punahopeaiset värit häämöttävät edessäni
olen saapunut bussiasemalle

lipun olen fiksuna kaverina ostanut etukäteen
bussin takaosasta, mutta en ihan peräpenkistä
se on porukalla matkustamista varten
takakohda pahad poisid
kolmanneksi viimeinen penkki riittää hyvin

ja matkustan arkipäivänä
eli bussi ei ole edes täynnä
luen kiinnostavaa teosta historiasta
se voi olla fiktiota tai faktaa
syön pähkinöitä tai pasteijaa
juon kaljaa tai jaripekkaa
kirjoitan facebookiin elämäntyylipäivityksen
tägään itseni Lux Expressin bussiin

puoli neljän kieppeillä aletaan tulla Tarton vanhoihin kortteleihin
puutalojen seinissä ei enää ole maalia
edes sen rapisemista ei voi enää katsella
mutta voi katsella elämää
kortteli korttelilta se ottaa voiton koomasta
lasitalot, jokaisen kaupungin keinopenikset
alkavat näkyä
ja sitten Taskukeskus ja perillä

ja tämä runo päättyy tähän
sillä en vielä tiedä
mitä seuraavaksi tapahtuu

paitsi että Barlovaan olen ainakin menossa