Runo kylmän yön kammosta

sinä et halua kuolla tänä yönä
no minä yönä sinä haluaisit kuolla
kun toiset ihmiset näkevät siinä kohtalon
sinä et ole väittämässä vastaan
Gösta sanoi että yöstä taitaa tulla kylmä
mutta ei hän kirjoittanut sitä tarinaa

sinun on kirjoitettava tarinasi ennen sitä kylmää yötä
sinä et tiedä kuinka paljon sinulla on aikaa
tiedät että tarpeeksi sitä ei ole koskaan
takana sitä on aina liikaa
muistatko sen varhaisen sunnuntaiaamun
kun seisoit Arktisen rannassa ja heitit tuoreen ylioppilaslakkisi jokeen
se katosi alavirtaan, Ounaskosken suuntaan
ajattelit että tuonne minäkin menen
mutta omilla kulkupeleillä

se idiootti joka sinä olit silloin ei tiennyt mitään
nykyään osaat sentään tehdä virheitä tietoisesti
ja romantisoida ne kaikki

kylmästä yöstä voi näin lokakuussa sanoa vain sen
että joka ilta se on lähempänä kuin koskaan

tänään voit antaa itsellesi paljon anteeksi
huomenna et enää yhtään mitään
joki virtaa mereen
juna kulkee kaupunkiin
on liian kauan siitä aamusta
kun seisoit päärautatieasemalla
etkä tiennyt mihin menet
mutta tiesit että jonnekin.

Runo kuvitelmasta nimeltä Turku

matkustan vieraisiin paikkoihin muistaakseni että totuuksia ei ole
suljen oven takanani ja unohdan varman maaperän
astun junasta laiturille enkä enää kaipaa mitään
minä en tunne tätä kaupunkia
voin keksiä sille merkityksen

kävelen alas Puolalanmäeltä
tulen joenrantaan ja näen lihavan lokin
yritän katsoa sitä mustiin silmiin
ne eivät heijasta mitään
eikä joki tunnu kovin leveältä
enkä tiedä mihin olen menossa
paitsi humalaan

tuomiokirkon edessä ajattelen keskiaikaisten savupirttien väkeä
jotka tämä jättimäinen fallos vangitsi kristilliseen uskoon
en tiedä onko se hyvä vai huono asia
mutta todellisuuden kanssa tälläkään kirkolla ei ole mitään tekemistä
se on idea ja se on fantasiaa
ja minä tiedän siitä vähemmän kuin kukaan muu täällä

karannut kissa juoksee kovaa vauhtia Yliopistomäen suuntaan
tajuan että on Tinatuopin vuoro
sieltä löytyvien illuusioiden.