Runo kaikesta jo menetetystä

talvinen kiiltokuva:
satukirjojen lumisateessa
Kumpulan kampuksen bussipysäkillä
tyttö pyyhkii kyyneliä märkään lapaseen
hiuksissa taivaalta pudonneet tähdet

tarina alkaa, tarina loppuu
kuulokkeissa soi In The Air Tonight

olisipa jo talvi
mutta niitä ei enää ole täällä

Runo erämaasta

tämä on lintutorni lahden rannalla
kaupungin iltavalojen ulottuvilla
hämärä kätkee vain tunnettuja salaisuuksia
tämä ei ole erämaa
tänne ei kannata paeta

mihin sitten kulkisi
kun suunnan on aina oltava pois kaikesta
mikä tahansa helvettiin johtava tie
on se oikea

tänäänkin askelet vievät takaisin
sinne missä ei ole kotia
missä on tottunut nukkumaan
ympyröitä ja yksisuuntaisia katuja
liian lähellä kaikkea

ennen unentuloa ajattelen erämaata
männynneulasia, siirtolohkareita
mahdollisuutta kuolla kiveenkoloon
saada talveksi niin puhdas lumipeitto
että sen alle voi unohtua