Runo hevosen pääkallosta puuvallilalaisen omakotitalon ikkunassa

olennaisia hetkiä:
esirippu raottuu
kuollut virnistää tyhjin silmin
juuri silloin alkaa sataa lunta
yössä liikkuu isoja asioita
totuuksien varjoja
pimeään sulautuvia

ajatuksenkantaman päässä kotoa
kauempana kuin voi koskaan tajuta
tammikuinen Puu-Vallila

sen sisäpihoilta
sen saunojen takaa
outoa laulua
peltisen romukitaran rämpytystä
luurankotanssin kolinaa

sulje silmäsi
älä koskaan nukahda