Runo siitä, miten ihminen ei ole totta

mikään minussa ei ole koskaan ollut totta
ei dramaattinen lausunto, vain toteamus
ei mikään ole koskaan ollut totta muissakaan
ei uhmakas ontologinen väite
vain näkökulma

tietysti näen kaiken tarinankerrontana
kerronhan tarinoita
olen nyt jo vuosia opetellut keksimään henkilöitäkin
muutamien esilukijoideni mielestä en ole ollut siinä erityisen hyvä
hekin kai ovat nykyään sitä mieltä, että olen kehittynyt
ehkä jo niinkin pitkälle, että olen voinut keksiä itseni

tarinaa itsestäni olen kertonut jo kauan
niin kauan kuin muistan
Valkeakoskelta asti

tämä ei ole relativismiakaan
epätosillakin henkilöillä on velvollisuuksia
itseään ja muita epätosia henkilöitä
ja mahdollisesti todellista maailmaa kohtaan
epätodellekin henkilölle on monia asioita
joita ei mahdollisesti todellisessa maailmassa
voi lyödä läskiksi

en voi silti olla ajattelematta
ettei ihmisestä voi sanoa mitään vedenpitävää
kirjoitin äskettäin nekrologin muusikosta
josta tiesin vain hänen julkisen toimintansa

hänen läheisensä muistavat tietysti asioita
joista minä en tiedä mitään
ja hänen läheisilleen hän tavallaan elää
niin kauan kuin nuo läheisetkin
ja ehkä joku hänen läheisensä kirjoittaa hänestä nekrologinkin
tai on kirjoittanut jo, mistä minä tietäisin
mutta sekin on tarina
eikä niitä arvioida tosipohjaisuuden mukaan

asiat ovat totta
ilmastonmuutos, veroprosentti, kielteinen apurahapäätös
ruokatarpeet kaapissani ja ruokatarpeet joita siellä ei ole
abstraktitkin asiat ovat totta
varausvahvistus Gmailissa
ainakin kunnes Google kaatuu

Vanhankaupunginlahti on totta sen jälkeenkin
lintujen industrialmeteli kevätöinä
niin kauan kuin kevätöitä riittää

ihminen ei ole totta
ihminen on tarina

Runo suhteestani varhaiseen suomiräppiin

Ensin oli tietysti leirikoulu Tankavaarassa elokuussa 1990
Tonterilla ei ollut edes Raptorin kasettia mukana
lausui vain sanoituksia ulkomuistista
se riitti fanituksen alkamiseen
omiakin riimejä tuli kirjoitettua
no, Raptorin riimien päälle lähinnä

Raptorin jälkeen ei tullut paljon mitään
MC Nikke T unohtui nopeasti
Hausmylly vielä nopeammin
Tonteri alkoi kuunnella g-funkia ja muuta jenkkikamaa
en nyt vastustanut, mutten juuri diggaillutkaan
oma linjani löytyi eurodancesta
ehkä Raptorikin oli ollut sitä
Allekirjoittaneet oli ainakin
suomenkielistä räppiä ei minun kuulteni tehty lähes vuosikymmeneen

Asuin Rovaniemellä
mutta Tulenkantajien piirien musaan minulla ei ollut kosketusta
vaikka jätkissä olin tutun tuttujakin^
pelasin roolipelejä ja kirjoitin fantasiaa
musiikkimaun avartuminen tarkoitti CMX:ää ja Nick Cavea
en todellakaan käynyt millään underground-keikoilla

Olin jo muuttanut Helsinkiin
kun Fintelligensiä ja Seremoniamestaria alkoi yhtäkkiä tulla radiosta
Voittamaton taisi olla ensikosketus
listaohjelman singlelistaosuus, krapula Hakaniemessä
spontaani reaktio: vittu mitä paskaa
eihän suomen kieltä voi kohdella noin

Seremoniamestarin Viesti oli paljon parempi
vaikka vähän ilmeinen ja pateettinen
Petri Nygård oli hetken hauska
se oli hyvin lyhyt hetki se
oikeastaan se tiivistyy yhteen yöhön
sallalaisten ekspatrioottien kommuunissa
älyämpärin äärellä

Mutta sitten tuli vuosi 2001
ja hommat alkoivat olla isollaan
oli Palefacea, Flegmaatikkoja, DJBB:tä
Kwania ja mitä näitä nyt oli
katsottiin Moon TV:tä, siellä oli Taakibörstaa
uskottavampaa kamaa
tyyppejä joilla sana luisti jo aika hyvin

Tärkein kaikista oli tietysti Tulenkantajat
ja Tulenkantajilta tottakai Rollofunk
Rovaniemen kansallislaulu
sehän lanseerasi kotikaupunkini uuden lempinimenkin
ja "sori vaan etelä, RoPS ei tipu ikinä"
^no tippui heti seuraavalla kaudella
muistaakseni

Rollofunkin ostin cd-singlenä
en voinut muutakaan

Mutta oli vielä matkaa varsinaiseen räppidiggailuuni
Stenkkaan, Notkeaan, Memmy Posseen
Tuomioon & Koneeseen ja Jonttiin & Shakaan
Ruudolfista en koskaan niin piitannut

Suurin osa yllä mainituista muistakin
kuulostaisi nykyään höpömusiikilta
standardit nousevat
vain klassikot elävät
sitä Sorbuksen herran tarua
kuunnellaan kyllä edelleen
Stenkkaa ei

Tämän kirjoitin uuden Kridlokkin soidessa taustalla
aivan hyvä ja mielenkiintoinen levy se

Runo Helsingin kaupunginosista

Syyskesällä tulee kaksikymmentä vuotta siitä, kun muutin Helsinkiin
ja kun muuttaa tänne Rovaniemeltä, on tietysti fiiliksissä
kustantaja kirjoitti tänään siitä, miten ensimmäisenä syksynäni
halusin nähdä kaiken ja kokea kaiken, baari ja bile kerrallaan
ja sellaistahan se olikin
tuli käytyä keikoilla ja elokuvissa
katsastettua kaupungin baareja melkein rasti ruutuun -meiningillä
joskus oltiin anarkistien bileissä Jollaksessa
joskus Käpylän kyläjuhlilla
keskimäärin hunningolla

Mutta kesti todella kauan ennen kuin aloin järjestelmällisesti tutustua tähän
jota joudun kuitenkin nimittämään kotikaupungikseni
asuin missä asuin, mutta jos lähiössä, halusin pois sieltä
jos kantakaupungissa, pysyin siellä
baariin mentiin aina Kallioon
paitsi Stagen aikoina Stageen

Syksyllä 2009 muutin Harjukadulle
ja aluksi tuntui siltä, että se vain rajasi elämänpiiriäni
mihinkään ei tarvinnut kävellä monenkaan korttelin matkaa
töihin nyt menin julkisilla, mutta näin kaupunkia vain bussin ikkunasta
miksihän ei edes kiinnostanut mikään laajempi perspektiivi?
Oli kai niin kiire käyttää kaikki sopivat tilaisuudet
lähteä pois täältä, muualle Suomeen
siihen aikaan ei vielä ollut rahaa reissata ulkomailla

Voinee sanoa, että Kumpulan kyläjuhlat vuonna 2012 muuttivat kaiken
päädyin sinne sattumalta, Elisa oli käymässä kaupungissa
sattumanvarainen Amerikan-tuttavuus, joka tykkäsi Väärästä Rahasta
ja se taas soitti kyseisillä juhlilla

Hieno tapahtuma ja hieno keväinen hellepäivä
ja olisin kai voinut ihastua Elisaankin
mutta enemmän ihastuin Kumpulaan
mikä ihmeen paikka se tämä tällainen on, ajattelin
lähes huvittava satukirjan hippi-idylli
vain muutaman kilometrin päässä kotoani

aloin kävellä täällä päin
stalkata puutalojen asukkaita
koetin miettiä, mistä vuodenajasta pidin eniten
kesä on aina oma lukunsa
mutta niin on heräävä, lahontuoksuinen alkukevätkin
syksy putoavine lehtineen ja omenoineen
ja talvi ainakin silloin, kun sataa hiljalleen lunta
se Helsingin loputon marraskuu nyt ei viehätä missään

Mutta oleellista on, ettei harrastuneisuuteni jäänyt Kumpulaan
kun olin kerran löytänyt sellaisen paikan
aloin haluta uusia paikkoja
millaisia tahansa, muitakin kuin hippi-idyllejä
toki pidin hulluna Hermannista, Toukolasta, Käpylästä
vanhasta Herttoniemestä ja muista 50-luvun kerrostalojen alueista
ja kun Antila opetti minulle Vanhankaupunginlahden yöllä
sain taas uuden perspektiivin kotikaupunkiini
millaista on istuskella loppukesäisellä lintulavalla
hanhien paniikkimekkalaa kuunnellen
tai kävellä sieltä kotiin neljältä aamulla
sen minulle nimettömän ojan vartta
toukokuussa
kun elämän kakofonia soi orgaanisena meluteknona
vaikka ihmiset nukkuvat

Jotain hienoa tai paljonkin
on Munkkiniemessä, Pitäjänmäessä, Ruskeasuossa, Malmissa
Roihuvuoressa, Laajasalossa, Myllypurossa ja Kontulassa
ja sitten on aivan erityisiä paikkoja
monista syistä merkittäviä
Maltsua, Kantsua,
Kruunuvuorta
se kai jo pitkälle tuhoutunut
täällä ei kannata kiintyä liikaa mihinkään tiettyyn
sillä kaikki muuttuu
ja muutoksen melankolia on yksi osa kaupungin olemusta
jotain uuttakin hienoa luodaan
Viikinmäki on juuri nyt äärimmäisen kiehtova paikka
veikkaan, että se kyllä latistuu valmistuttuaan

Läpi kaiken virtailee Vantaanjoki
turha kaupunkipuro rovaniemeläiselle
mutta siinäkin on oma fiiliksensä
istua sen rannalla kesäiltana

sen viileys mua rauhoittaa