Runo ravintolavaunussa räntäsateessa ajatelluista ajatuksista

Kuka sen rajan piirsi
ja kuka sen ylitti?
Lumeenko minä hukuin
vai puoli kolmelta yöltä koettuun
tarkoituksettomaaan paniikkiin?

Montako harhaa ehtii tuopin aikana nähdä?
Entä silmänräpäyksen?

Miksi minä olen enemmän vapaa
kun suljen oven?

Minä syytän kaikesta
valkoisia palloja
mustalla pohjalla.

Sinä tuskin ymmärrät
että tällä kertaa
todellisuus oli
vielä aamullakin
vaikka pallomekko olisi
mytyssä lattialla.

Runo Nazibatmanin viidestätoista ystävästä ja mansikkamargaritasta

Voi liskoihminen
sinä et ole sisäpihasi keskellä
eikö reunoillakaan juhlita
rumaa huonoa ideologiaa

Voi jeesus sinä et tajua
viittätoista sinua kauniimpaa
Ne olivat täällä
Hansasillalta oksennettiin juuri sinun päällesi
ja kun yläasteluokallinen hupparipoikia
valloitti metroaseman
et sinä ollut kaunein vaan ne idiootit
mutta juuri siksi sinä

Juuri siksi
nahka on kauneinta sinun ylläsi
Juuri siksi
Lady Gaga on parasta kun sinä sitä soitat
Juuri siksi
huominen
Juuri siksi
monta eilistä

Runo viidestätoista baarista jotka muuttivat minua

Tähdet, nuo perkeleet
lähimpänä silloin kun makasin lumessa
vanhan torin luistinradan pukukopin takana
enkä edes humalassa
vaan koska halusin

Minä halusin vajota siihen kylmään
ja halusin että lumi menisi vaatteiden alle
se tuntui
Minä en ollut vielä haavoittuva
ja se tuntui hyvältä

Minä en nukkunut siellä
vaan toden sanoakseni olin valveilla
minä en ollut se josta te olitte huolissanne
te, jotka ette nähneet muuta
ette muuta tulevaa kuin mustan joen
te huolissanne?
Minä olin valveilla.

Minä valvoin sen tuhat yötä
ja tulittehan tekin vastaan jossain vaiheessa
rappusissa, matkalla alaspäin
Tulittehan tekin vastaan
karaokessa, laulamassa Paratiisia
tulittehan tekin vastaan

Tähdet, nuo perkeleet
Tulittehan tekin vastaan.

Runo kahdesta vaaleaveriköstä ja yhdestä museoraitiovaunusta

Minä en ollut siellä.
Minun silmäni tuijottivat vastaan
ja olin itse sohvan alla piilossa
mutta minä en ollut siellä.

Sinä osasit laskea kymmeneen
ja vielä kun aamu koitti
oltiin kahden käden sormissa
mutta minä en ollut siellä.

Minä tiedän että sinä näit taivaanrannassa
sellaisia punaisen sävyjä
että sinä kerroit niistä kaupungin keskustassa hyvin monelle
ja sinä luulit näkeväsi maailmanlopun
enkä minä tiedä maailmasta mitään
mutta minä en ollut siellä.

Silloin kun sinun etiketitön pullosi tyhjeni
ja öljy valui Eläintarhan skeittipuiston kohdalla jalkakäytävien ränneihin
silloin minä näin vaalean aaveen siellä missä entisen nesteen ääriviivat hämärtyy
siellä missä viisitoista museoraitiovaunua odottaa sivuraidetta
Minä näin sinut siellä