Runo rokkenrollin vihaamisesta

Punaiset vaatteet, musta kitara
mustat vaatteet, punainen kitara
he ovat niin totta
mutta totta eivät ole sinun sinisenkirjavat
kielellisesti ontuvat
päiväkirjan sivutkaan

Rakas ystävä jos uskot valheisiin
niin älä noin huonoihin
Minä olin sentään joka aamu samassa huoneessa peilikuvani kanssa
ja ne kolme sointua
eivät koskaan riittäneet tyydyttämään
edes sinua

Runo täysikuusta Ounasjoen yllä

Elokuun viimeisen yön heinikko haisi siinä
hieman joelta ja sinä olit joka tapauksessa
jokaisessa korressa

Meillä ei ole hiekkasärkkiä
on polku Vennivaaraan
maalaiskuntaa ei tehty sinun takiasi
Minä olen aina kasvanut niissä kohdissa
joissa sähköjohtojen takia on raivattu
kaistale maisemaan
Rumaa mutta totta

Niiden rivitalojen takapihoilta minä sinut löysin
Kerran istuit siellä märässä nurmikossa
annoin kättä ja nousit
sieltä ei palattu koskaan

Runo hätäuloskäynnistä

Kuvitellaan valtameri
Kuvitellaan mustuutta, kylmyyttä ja kuukausia
vuodenaikoja
Kuvitellaan laivasto
Kuvitellaan historiaa
Kuvitellaan uskottavia sanoja

Kuvitellaan kolme ryppyä lakanassa
Kuvitellaan t-paidassa laulaja
jonka levyjä en juurikaan omista
Kuvitellaan bussimatkoja, kuvitellaan
kuvitellaan saatana
kuvitellaan saatana edes jotain
ei kuvitella

Kuvitellaan aivan kaikki,
lakataan kuvittelemasta.

Ei lakata.

Kuvitellaan kahvinhaju Meiran tehtaalta
kuvitellaan uskallus
Kuvitellaan muistot
ja muistetaan kuvitelmat
ja viimeisetkin illat
nekin muistetaan nyt
nyt kun kuvitellaan
kun kuvitellaan
lumihiutaleet
kuvitellaanko lumihiutaleet?
Merimiehenkadulta Johanneksenkirkolle
puiden, jumalien
lumihiutaleet

Ja kuvitellaanko peili
ja kuvitellaanko ahdistus
ja kuvitellaanko sinut
ja kuvitellaanko minut

Runo epämääräisestä ja arveluttavasta ikävästä

Sinä olet jo kolmannen kerroksen kohdalla
eikä tämä ole ehkä viimeinen kerta
mutta miten seuraavaan voisi uskoa näin tyhjässä asunnossa
näin turhat unelmat ainoana seurana

Sille voi antaa nimiä
vitut sille voi
ei parhaallekaan ystävälle voi puhua asioista joita ei ole
niitä ei saa olla, ne ovat olemassa
vain tämän runon muodostamassa
valetodellisuudessa

Mutta: värit, hajanaiset muistikuvat
viime yön jumalille teurastettujen uhrien veri
kaikki se on kai täällä vielä huomenna

Ja romantiikka on sitä
että menee nukkumaan aikaisemmin nähdäkseen unia