Runo naamiaisjuhlista, sammuvan sokean ja sammuvan Bergmanin samankaltaisuuksista

Hae viski ilman jäitä
älä näe liikaa
vedä mustaa maalia kasvojesi yli
älä näe liikaa
tämä on karnevaali ja tämä on hauskaa
vedä risti silmiesi yli
älä näe liikaa

Hae jumalan luottamusta
älä näe liikaa
tee vain se mitä sinun odotetaan tekevän
älä näe liikaa
tämä on roolihahmo ja se sammuu nurkkaan
tee vain se mikä on klassista komiikkaa
älä näe liikaa

Hae viski ilman jäitä
älä näe liikaa
soperra syviä sanoja ja naura
älä näe liikaa
syvällä tyhjällä mittaamattoman surullisella
katseella katso
älä näe liikaa

Runo Lontoosta, Rovaniemestä, kahdesta kaupungista, kolmesta joesta

Olennaisin on silloissa
olennaisin on puolivälissä siltaa
kauimpana varmuudesta
lähimpänä verenkarvaista tunnetta
hukkumiskuolemaa

Kuolema on siltojen rakenteissa
siltojen alla ja sinisissä
syvänteissä oudoissa virtauksissa
kuusitoistavuotiaan jätkän viimeisessä illassa
hyvässä ideassa ajaa moottorikelkalla
huhtikuussa virtapaikkaan

Kuolema on vanhoissa virsissä kirkkojen seinissä
Viiltäjä-Jackin viimeisissä jäänteissä
teloituspaikoilla turuilla ja toreilla
Highgaten hautausmaan kalseassa marmorissa
teräksessä highrisen juurella

ja elämä aina rannoilla
abikeväänä Valdemarin rannassa
luokan viidenneksi kauneimman tytön rinnoilla
vedessä matkalla isohaaraan päin
Blurin For Tomorrowin videossa
vannotuissa valoissa revityissä nenäliinoissa
jokeen pudonneissa pilalle vettyneissä
päiväkirjan sivuissa
kirkkaassa auringossa kuolemaa vasten
kontrasteissa kauneimpana
elämä

Runo sumusta, seiteistä ja oudoista tanssijoista

Anna hämärän tulla
kulje nurkkien kautta
ja seittien läpi
samaa ympyrää sata kertaa
samaa ympyrää sadan lasillisen kautta
vajoa varjoihin
käännä katse sisään
anna hämärän tulla

Sano taikasanat
anna hämärän tulla
mene tähtien sisään
mene taivaaseen sadan lasillisen kautta
unohda ne sanat
käännä katse sivuun
anna ekstaasin tulla

Sotkeudu seitteihin
anna hämärän tulla
näe nurkissa aaveet
mene jatkoille sadan lasillisen kautta
vajoa varjoihin
käännä katse sisään
anna helvetin tulla

Runo Väärän Rahan herättämistä ajatuksista

Sulje silmäsi ja tie on kyllä siinä
mutkia, mäkiä tuntemattomaan taivaaseen
se on siinä
se päättyy kun se päättyy
talojen taakse laskevaan aurinkoon
syöpäosaston vastaanottoon se päättyy
mutta se on siinä

Tanssi sitä pitkin koska se on siinä
Ota tyttöä kädestä ja vie lautalattialla
himmeiden lamppujen alla sitä tietä
koska se on siinä

suutele sitä koska se on siinä

Ja jos se tyttö ei vastaa
ja jos se tie on raskas
niin katso aurinkoon
se nousee
se on siinä

Lakkaa idiootti suremasta
kerran kesäkuussa ruumishuoneen portailla
olit siinä

Mikään ei voi viedä sitä hehkua
likaisten lakanojen alla
se oli se hetki ja se ikuistetaan muistolaattoihin
ja sen kunniaksi juodaan lasillisia
se oli se hetki
eikä se ollut täydellistä
mutta se oli siinä

Kaada lasi viiniä
katso ikkunasta syvään pimeään
kattojen yllä vanhoja aaveita
kattojen alla pusikkoa, joutomaata
siinä välissä kaistale resuista rakkautta
olit sinä

Runo korkeista katoista, matalista unelmista ja Henry Westonista

Anna jalkojen hakata reikiä lattiaan
ja sanojen kuoppia sieluun
ole suunnatta täällä ja suunnaton
ole viisitoista vuotta poissa ja palaa
anna mulkkujen hakata reikiä lattiaan
ja rakkaiden kuoppia sieluun

Anna jalkojen hakata reikiä lattiaan
ja kuoleman aukkoja sieluun
ole peilisi edessä kuivaa paperia
ole helposti syttyvää ja kirkkaana kuole
anna viikatteen hakata reikiä lattiaan
ja rakkauden kuoppia sieluun.

Runo kissasta ja kynsistä esillä

Tuhotkoon sadevesi
tuhotkoon sadevesi rakkauden,
sillä nimellä leikityt yöt
tuhotkoon kuluneet kiiltokuvat
ja tuhotkoon tuhotut työt

Tuhotkoon sadevesi
tuhotkoon se kauneimman hymysi tänään
tuhotkoon raudan ja rautatien
tuhotkoon natsit
ja tuhotkoon natsien solkivyöt

Runo vesilasista, Westonsista ja veitikasta suupielessä

Kolmentoista peilin kautta
kahdentoista gootin
kuuden lupauksen ja kahden valheen myötä
sytytetyn kynttilän kautta
alhaiseen tuonelan alhoon
Porthaninkadun juoppojen uniin
ja Rytmin seisoneeseen kahviin
Hakaniementorin hakaniemenkojuun
eurolla litra myytävän
maantienlaidan elämänrojuun

majavabaarin majavaviinan
elämän ja rakkauden piinan
viimeisen kusipään viimeisen runon kautta
viimeiseen Lapin viimaan
Vanhaan Korkalovaaraan
Örnin Antin luo Pispalaan ja Rajaportin saunaan
Sinetän lähikaupan pihalle kuselle
kosken kiville kantamatta kaunaa
ja Särestöniemen kupan kautta
Ounasjoen rantojen raukka
joen vastarannalla vaikka
ja Mukan lesken ja taidekoulujen kautta
junarataa Ouluun houkka
kaupunkien ja rautateiden houkka
vakavana eletyn elämän houkka
peilistä uskotun valheen kautta
vihoviimeinen ja viimeistä edellinen
ja valheenkin kautta uskottava
ja sinisien ja ruskeiden silmien houkka
ja kauniimpi lapinseita kuin kukaan koskaan
ja humalainen houkka.

Runo tytöstä joka on ihanasti rempallaan

lasin pohjalla kirkasta viinaa
utuisia unelmia, lentäviä mielijohteita
lasin pohjalla sinä
kuumottavia hetken kestäviä
vaarallisen rockmusiikin tahtiin ajateltuja
lasin pohjalta löytyneitä tunteenpalasia
lasin pohjalla sinä

Toisessa ulottuvuudessa sinä
kymmenen ovea vartioivan
kymmenen kuolemaa kehräävän
katkeruutta kehräävän kissan takana sinä
kissojen sieluissa kirkas tietoisuus
lasin pohjalla sinä

Liskoaivoissa, väärän yön unissa
vääriä levyjä takaperin kuunnellessa
sisäpihan kaksi vuotta sitten kynityn pensaikon kätköissä
ajatusten rumissa poimuissa
aivan saatanan kännissä
sinä

Runo valkeasta aamunkoitosta sinun mielikuvituksessasi, Harjukadun ja Vaasankadun risteyksessä

Jos pakenet
niin pakene sateen kastelemaa asfalttia kauemmas
jos aiot vielä herätä
niin herää toisessa todellisuudessa
Barcelonassa, Pohjois-Koreassa
jos selität
selitä hyvin

Jos rakastat
niin rakasta sateen kastelemia kommunisteja syvemmin
jos aiot vielä herätä
niin herää tässä todellisuudessa
Roskapankissa, Susitaipaleen luona
jos selität
selitä hyvin

Jos tuhoudut
niin tuhoudu suuremmin elein kuin jälkijättö fasisti Libyassa
jos aiot vielä mellakoida
niin tee se tässä todellisuudessa
Rautatientorilla, neljännen valtiomahdin kammareissa
kun kuolet
niin kuole idiootti hyvin.

Runo sateesta, selkeydestä ja Porthaninkadun mäestä

Sanot: ei vapaus voi tulla vastaan
sateisella Porthaninkadulla

mutta voin kertoa että olen nähnyt
kolme onnellista miestä Majavan terassilla
tupakalla ilman sateenvarjoja
kaksi teiniä juoksemassa huutaen ja kovaa
ilmaisutaidon lukion suunnalta
ja tytön joka luki kävellessään
vaikka kirja kastui ja oli vaarassa tuhoutua
nämä ja muutakin
vesilammikoissakin vapaita olentoja

Kun pilvet pakenevat toisaalle täältä
kaikki on taas aivan tavanomaista
mutta hieman avarampaa
ja hieman terävämpää
ja liikkeiden ovet on avattu
ja asuntojen ikkunatkin

Runo Suvilahden suuntaan hajoavista kangastuksista

Pimeyttä asfaltilla, repaleisia ilmaisjakelulehtiä
viihdesivuja, ruumiita kasoina Hämeentiellä
anna kätesi niin en kompastu niihin
anna viisi sekuntia ajastasi
häviä vasta sitten

Häviä nousevaan aurinkoon ja unohda
nuku yösi hyvin, älä ajattele ruumiita
viihdesivuja, pimeyttä asfaltilla
älä ajattele minua

Ajattele kiveen hakattuja asioita
virastojen kirjojen totuuksia
sinisiä sateenjälkeisiä hetkiä
pihapuita, roskakatoksia
kaikkea paitsi Kurvia