Jouluinen runo

Kaukana kuolema
lähellä kuolema
pääkalloja Fellmanin pellolla
sydänkohtaus asemalla

juna vie kauas todellisuudesta

Kimallepaperia puissa
marraskuussa
Vaasankadulla
maailma on mustempi kuin koskaan

taivas sataa masennuksen ruumiillisia ilmentymiä
viisitoista alkoholisoitunutta joulupukkia
hirttäytyy Vaasankadun joulukuusiin

ja ison lasi-ikkunan takana
ironikkojen kuoro laulaa
joululauluja pikkupäissään.

Runo Linnunlaulusta marraskuisena iltana

näit sen tulen mutta se ei ole täällä
täällä on ulkovalaisimien usvainen hohde
vastaantulijat varjojen kätkemät
ja niljaisia lehtiä maa täynnä
mutta se tuli ei ole täällä

liekit eivät lyö radan tällä puolella
täällä on liian syysillankosteaa
kaupunki kaukana junien jyskeessä
ihmisiä matkalla kirkkauteen
se tuli ei ole täällä

on hiljaista ja on kuin
satukirjan sivuja käänneltäisiin huviloissa
alhaalla lahdella sorsa kurnuttaa
ja tietää marraskuun illoista kaiken

korkeammalle
sillan yli maailman pimeälle puolelle
syvemmälle
rajojen yli uusille rajoille
näit sen tulen taas heikkona kajona
vasemmalla, oikealla
kaikkialla kaukana
se tuli ei ole täällä.

Runo vieraita kaupunkeja halkovista vesiväylistä

Keltaisia lehtiä
punaisia lehtiä
matkalla suurempaa vettä päin
syksyn haaveita
syksyn pelkoja
virtaavassa vedessä uivia unia
kaupungit joihin haluaa muuttaa
koska vesi vie pois lian ja arjen
ja sen uoma tarjoaa jotakin uutta
keltaisia, punaisia sadetakkeja
kumisaappaita ja slaavilaisia koiria
jokien rannoilla on laumoittain tyttöjä
joihin voi ihastua

meri on marraskuussa kohtuuton ja musta
sitä täytyy paeta sinne missä
myös vastaranta on todellisuutta.