Ennenaikainen runo jäähyväisistä

Vaasankatu sinusta ei voi puhua sanomatta niitä molempia
vihaa ja rakkautta samassa lauseessa
samoissa baareissa samoissa ihmisissä
illasta iltaan Vaasankatu sinusta ei voi puhua
illasta iltaan Vaasankatu romantiikkaa ja viiltävää ivaa
katupölyä tyhjiä pieniä punaisia tölkkejä
narkkareita tupakalla rokkareita tupakalla
kuolemaa, Vaasankatu
illasta iltaan vihaa ja rakkautta
illasta iltaan heikkoja kosketuksia todellisuuteen
hidasta kuolemaa

siksi minä lähden enkä palaa
vielä on vesilammikoita kierrettävänä
vielä on kohtaamisia kivitalojen varjoissa
vielä on vihaa ja vielä on kuolemaa
se tapahtuu sitten kun oikea lasi särkyy lattiaan
ja väärät sanat sanotaan torstai-iltaan
silloin minä lähden enkä palaa

Sitä puhdasta lumisadetta minä odotan
niissä puistoissa saa kesälläkin rauhan
siihen asti nämä taistelut käydään täällä
oksennuksen ja väsyneen humalan
paljon raiskatulla sydänmaalla
Siihen asti, Vaasankatu
vihaa ja rakkautta