Runo iskelmäteollisuuden neuroottisesta suhteesta nuoruuteen

tämä on laulu jonka nimi on viimeinen kesä
kuinka monta kertaa sinä olet kuullut sen?
vittu kun asioista puhutaan aina kliseillä
suomipoppari radioaalloilla kaipaa nuoruuttaan
miten koskettavaa

monta asiaa päättyy jokaisena kesänä
ihmisiä eroaa ja kuolee
kouluista siirrytään toisiin kouluihin
viinaa kuluu loman aikana sen verran
että on pakko lopettaa

itsekin olen syntynyt elokuussa
niihin aikoihin lasken jäljellä olevia vuosia
en ole tästä paskasta vapaa

mutta kyllä jokaisessa farkkushortseihin pukeutuneessa tytössä
on paljon uskoa tulevaan.

Runo joista ja niiden rannoista

Minä asun kerrostalossa kerrostalojen keskellä
mutta minulla on ystäviä jotka lentävät hirmuisiin korkeuksiin
mitä enemmän näkee sitä vähemmän tietää
mitä enemmän näkee sitä enemmän on nähtävää
jokien risteyksissä mitään ei tarvitse
väkisin selittää

melkein uskon siihen että
taivaiden alle voi murskautua
ja unohtua

Siivekäs olento
en kuvittele pääseväni matkalle mukaan
riittääkö jos toivon sinulle onnea

Runo kaikesta, mikä leijuu katupölyn mukana ulottumattomiin

et ole itse valinnut mitään
tummanpunaiset jumalolennot karjuvat taivaalla
niillekö sinulla olisi mitään sanottavaa?
istut metroaseman sisäänkäynnillä ja luet kirjaa
tuuli heittelee sen sivuja mistään ei saa selvää
katupöly käy silmiin
yhtä tuskaa

illalla olet ylimielinen
illalla niillä on enemmän verhonaan
sytytät kuudennen kerroksen ikkunassa tupakan
tilanne hallinnassa pihalla ei ole ketään
tilanne hallinnassa ei karjuvaa jumalaa
sanat kirjan sivuilla
uskottavasti paikallaan

uskallatko nukahtaa?
ennen syvän unen vaihetta
sinut vietellään monta kertaa

heräät kauhuntunteeseen
entä jos vielä vuosien päästä
entä jos vielä vuosikymmentenkin päästä

et ole itse valinnut mitään
tummanpunaiset jumalolennot karjuvat suonissa
pakko on kuolla ja
sitä ennen on pakko
haluta