Runo Hermanni-nimisestä kaupunginosasta

olet ystävä jota en vielä tunne
näin varjosi vankilan muuria vasten
kuulin kun lauloit Violanpuistossa
haistoin sinut vankilan yrttimaalla
kun tuuli kävi oikeaan suuntaan
olet ystävä jota en vielä tunne
olit olemassa siinä tihkusateessa
ja siinä sateessa ainoastaan

olet ystävä jota en vielä tunne
oletko kissa portailla Vellamonkadulla
valjaissa paniikissa maailman armoilla
aina valppaana kuoleman varalta
se kaveri lyö sinuakin naamaan
olet ystävä jota en vielä tunne
olet kivijalkakivessä ja harmaissa haavoissa
ja siinä sateessa ainoastaan

olen ystävä jota et vielä tunne
mutta seuraavaan sadekauteen tultaessa
vesi valuu sinun uniesi sisään.

Runo Kumpulasta tänä keväänä

on se ajatus siitä miltä kevät tuntuu
sen pitää tuntua mullalta ja koiranpaskalta
ja varovasti itäviltä kaupunkihipeiltä
kohtele niitä hellästi
syötä niille ruohosipulia

on se ajatus siitä miltä kevät tuntuu
se ei ole kevät ellei se tunnu Kumpulalta

olen nähnyt ne yhteiskasvimaat tuhanteen kertaan
lumiläikkäisinä säälitalvinakin kävelen siellä
rakkaus on rakkautta routaan ja kukoistukseen
mutta enemmän kukoistukseen

talvella Kumpula on nukkuvien muumien laakso
rojuvajat kyyhöttävät apeina pihoilla
haravat ja lapiot huutavat ruostuvaa turhuuttaan
kuljen mörkönä lumisilla satukaduilla
liikennemerkki varoittaa ohikulkevasta siilistä
tammikuussa

en näe tässä idyllissä ketään

mutta hyvä kaupunkiviljelijöiden jumala tuo aina toukokuun
se on täynnä siitepölyä
se on täynnä suunnitelmia

siirtolapuutarhassa lammen rannalla
Nuuskamuikkunen laulaa
kevätlaulua

älä koskaan rakasta paikkoja
vaan lähtöjä ja palaamisia