Runo Prisman parkkipaikalla määriteltyä rakkautta vastaan

muistatko kun ryömin Jyväskylän Tourujoen rantapensaston läpi
mutaisessa maassa pakoon sinua
sinä olit neulaset siinä maassa
sinä olit hyttysenpuremat nilkoissani
miksi kukaan tekisi sellaista
miksi ihmeessä ei

naarasit minut ja raahasit rantaan
poistit pahan veren ja valuit tilalle uutta
puhuit näköisolennolleni huolella ja hiljaa
se nautti elämästään alivuokralaisena
annoit sen istua nurkassa
kuolleen ihmisen kuvana

se kaikki tapahtui sellaisena kylmänä kevättalvena
että jos muistelen nyt sitä talvea
en osaa ajatellakaan sen kohmeen läpi sinua
multa on ikiroutaa ja rakkaus lahoja lausuntoja
Tourujoki jäässä kuin kaikki virtaavat väylät täällä
näillä keveän kuoleman leveysasteilla
rakkaus on jotain joka Jyväskylässäkin
ampuu päähän ja pakenee sanoja.