Runo Roskapankissa lauantaiaamuna tehdyistä suunnitelmista

Vuosien kuluttua koittaa se huominen
joka valkenee tähtien valoon
tähtiä sinä kauniina päivänä olemme me
vuosien kuluttua se koittaa
ja muistoissa nämäkin kuralätäköt lattialla
baarineidin suu viivana
kirjoitetaan osaksi tarinaa
jota monessa ensimmäisen vuoden soluhuoneessa
Malminkartanossa ja Itäkeskuksessa
luetaan

Jos sinä sen sanot
ja jos minä sen sanon
on se totta.

Mutta kun ovi avataan
ja julma valo lyö kättä pidemmällä turpaan
on helppoa, helpointa unohtaa.

Niin ei koskaan saa tapahtua
ja jos sinä unohdat Roskapankin lauantai-aamuna
minä tiedän että me molemmat
kuolemme ilman kunniaaa.

Runo kuvataideopiskelijoista Kultapalmun pöydässä

Puupaneeleita vasten
ZZ Topin Rough Boyn akustista tulkintaa vasten
sinun nenäsi näyttäytyy kauneimpana mitä täällä on
Baaritiskille nojaillessa
sinun tapasi tilata yksi tuoppi
näyttäytyy kauneimpana
mitä on

Ota se lehtiö esiin
ja anna ystäväsikin ottaa
minä en näe teidän ääriviivojanne tänne
mutta tiedän että ne ovat taidetta

Katso mietteliäänä jonnekin
käy tupakalla
ota ystäväsi mukaan
ole hiljaa
älä pilaa tätä teosta

Älä anna minun tietää
jostain Harri-nimisestä mulkusta
älä suunnittele tyttöjen iltaa
polta ihmeessä kalliita menthol-savukkeita
sen sijaan että käärit sätkiä

Älä luule
että voit noin vain kävellä Kultapalmuun
ja riisua takin yltäsi
ja jumaluuden.

Runo peleistä ja peileistä

Syyskuun alussa vanhan vuosituhannen puolella
kun seisoit lasiputken päässä
modernin ja postmodernin vaikutuksille alttiina
sinut haastettiin pelaamaan

Sinä olit innokas mutta hävisit
säännöt eivät koskaan auenneet
liian isoja panoksia liian väärään aikaan
ja pieniä arkipäivänä luentosalissa

Sinä pelasit vuosia löysää peliä
et edes jaksanut yrittää
Ateljee-baarin nurkkapöydässä vasta
sinä pitelit kaikkia kortteja
tai keväisin puistoissa
hetken ajan
sekään ei kiinnostanut

Tokoinrannassa sinä joskus katsoit likaiseen veteen
juuri siellä sinä näit kuvajaisen
olitko se sinä?
se oli jotain minkä halusit sellaiseksi tunnistaa.

Ja mitä useampi erä otettiin
sitä aikaisemmin annoit kaiken mennä
oli vapauttavampaa luovuttaa

Tokoinrannassa sinä voit yhä katsoa likaiseen veteen
kyllä se olet sinä
mutta likaisen vedenkin voi kevät kirkastaa

Etkä sinä enää pelaa
koska tiedät nyt että siinä voi menettää kaiken
ja sinä tiedät että jäljellä on vain vähän
ja sinä tiedät että siitä on pidettävä kiinni
ja sinä tiedät että tomuisissa huoneissa
ja valmiiksi ajatelluissa ajatuksissa
voi sairastua kuolemanvakavasti

Ja sinä tiedät
että sinun jäljellä olevat vuotesi
ovat sinun

Runo siitä miten kummajaisia kaivataan

Puoli vuotta sen idean jälkeen
te kaikki olette edelleen siellä
toiset pöydän alla
toiset levysoittimen takana
niillä kahdella ei eroa

Puoli vuotta ja puoli tuntia
ennen valomerkkiä
kenen parta kasvaa
kuka muuten vaan rakastaa

ja rakkauskin näillä hoodeilla
on kreisibailausta

Sinä olet sympaattinen
pidä turpasi kiinni
toivo etten osu tiellesi huomenna
toivo etten kirjoita tätä runoa
jos olen pahalla tuulella.

Runo Vattuniemen ja Suonionkadun välisistä tosiasioista

Punaista, ruskeaa
aurinko nousee ja sinut muistetaan
lähimmässä kuralätäkössäkin
värien sairaassa kirjossa
teidät muistetaan

Portaiden alapäässä
teidät muistetaan
Baaritiskin takana
teidät muistetaan
Ei ole lausuntoa
josta teitä ei muistettaisi
ei ole lauantaita
ei suositusta ravintolaan
ettei teitä muisteta

Ei ole hampaita pöytäliinassa
ei hiusväriä peilipinnassa
ei ole parempaa ideaa
ei huonompaa
kuin se josta teidät muistetaan
Ei ole teitä
ellei ole niitä tilanteita
joista teidät muistetaan
Ei ole meitä
ellemme me kykene
teitä muistamaan
Ei ole Mikkeliä paitsi se
josta teidät muistetaan
Ei ole Kalliota paitsi se
josta meidät muistetaan

Runo raskaasta ja keveästä

Monen valomerkin lähestyessä minä mietin sinua
niin kuin askarruttaa ikkuna pimeän aikaan
ikkuna josta näkee
vain oman heijastuksensa

Juotko aamukahvisi aina nauttien siitä?
Eikö se koskaan ole liian vahvaa
eikö yleinen maailman paskamaisuus
koskaan laimenna hekumaa?

Ja kun iltaisin raahaat jonkun sinne
neljän seinän sisälle joissa kotisi on
niin eikö se jätä jälkiä
vai etkö vain välitä
naarmuista pöydänpinnassa
sekavista viesteistä
alusvaatteista hankalissa nurkissa?

Minun asuntoni
on täynnä haavoittuvia pintoja
joita suojelen kiihkeästi vaurioilta
ja siksi tätä mietinkin

Seison sen peilipinnan edessä
ohutta lasia, vahvaa lasia
ja mittaamattomia etäisyyksiä
mittaamattomia etäisyyksiä

Valomerkin jälkeen
olen tottunut rikkomaan asioita
ja aamulla kahvikuppeja.

Runo sadunkertojien ammattikunnasta

Minäkö seisoin Kurvissa
bussipysäkillä, sohjossa
autojen metelin keskellä
ja tarkkailin ihmisiä
ja keksin niistä tarinoita
koska kirjailijana
niin on toimittava
minäkö niiden rakkaudet kuvittelin
ja vihat ja vitutukset
minäkö ne elämät elin
siinä sohjossa

Niinhän minä voisin sanoa
minä voisin lisätä kierroksia
romantiikkaa
istua muka Kolmessa Kaisassa
lennonjohdossa, kuten sanotaan
lasi kädessä ja katsella
Kurvia, sitä kaikkea
kyllä, minä olen katsellut sieltä
mutta en ole kirjoittanut
siitä ainoatakaan tarinaa

Totuutta ei ole
mutta totuus on tässä
lyijykynä sydämen läpi
sillä kliseiden verellä kirjoitettuna
kaikki on totuutta
rakkaus oli alun perin nimetön
se oli alkutunne vailla hahmoa
mutta nyt tuhannen paskanjauhajan jälkeen
me kaikki tiedämme mikä on rakkautta

Ja sen voi kuvitella Kurvissa
bussipysäkillä, sohjossa

Runo lumisateesta Kallion Eirassa

Olet ihminen
joka valitsee hiljaisuuden
mutta vain viideksi minuutiksi
sinä etsit käännekohtaa
mutta vain hetken kerrallaan
sitten kyllästyt
ja astut seuraavaan baariin

Olet tämän lumisateen valkoiseksi täplittämänä
kauniimpi kuin oletkaan
mutta petosta

Jossain verhojensa suojassa
porvarit katsovat salavihkaa
ja arvailevat
ne eivät saata tietää

Hesarilla kaikki oli niin kuin aina
tähän aikaan vuodesta ohjelmakalenteri Lepakkomiehen ovessa
on aina jäljessä
paras keikka oli eilen

Olet valmis nukkumaan
ja heräämään
ja nukkumaan
ja heräämään
ja sen kierteen katkaisee
jokin jossain vaiheessa
olet ihminen
joka pakenee tätä totuutta.