Runo harmaasta ja mustasta ja selviytymisen taidosta

Erämaan laidalta erämaan laidalle harmaata ja mustaa
Katoavaa valoa kituvaa elämää harmaata ja mustaa
Yöltä tuntuvia pimeitä päiviä vaisuja tunteita väsyneen naurua
Vaasankadun alussa Vaasankadun lopussa harmaata ja mustaa

Loputonta odotusta loputonta kaipuuta harmaata ja mustaa
Loskaa ja lätäköitä liukkaita kohtauksia harmaata ja mustaa
Lämpöä joka ei ylety luihin kuin kuolleen kosketus kadunkulmassa
Vaasankadun alussa Vaasankadun lopussa harmaata ja mustaa

Epätoivon laidalta toivon rajoille harmaata ja mustaa
Toiveissa mielissä päivänvalon paluuta harmaaseen ja mustaan
Öisin voi ainakin uneksia päivistä oikeista tunteista aidosta naurusta
Vaasankadun alussa Vaasankadun lopussa huhtikuun uhmaa

Runo näköalaravintolan asiakkaista

Katson ulos kuoleman levottomaan pimeään
leijuviin variksiin vaakasuoraan lentäviin
lätäköihin niihin hukkuviin narkkareihin
katson ulos
ja varikset lentävät sisään

Katson ruutuja takissa ruutuja lattiassa
ruutuja vessanseinän jätkänshakissa
ruutuja vereslihaa aamuja nurkassa
katson ulos
ja groteski lentää sisään

Kuulen puhetta taustalla älytöntä muhennosta
lipevää liukasta otetta tunteista
lipevää syöpää purppuraa kuukausipalkkaa kuolemaa
katson ulos
ja vastenmielisyys lentää sisään

Katson peiliin kusella itseäni silmiin
lasia hetkiä hengähdystaukoja
luisuja lauseita huonosti harkittuja
katson ulos
ja varmuus asettuu sisään.

Syntymäpäiväruno

Hei iskelmätähti: älä luovuta koskaan.
Jos sieluasi särkee ja sydäntäsikin
mene peilin eteen ja sano se ääneen
en luovuta koskaan

Hei iskelmätähti: älä luovuta koskaan.
Kun rakkaus kuolee ja poltetaan
eikä kukaan pysty kukistamaan kuolemaa
mene peilin eteen ja sano se ääneen
en luovuta koskaan

Hei iskelmätähti: älä luovuta koskaan.
Olet pelastanut elämän jo tänäänkin
olen kuunnellut levysi ja tiedän että
en luovuta koskaan

Hei iskelmätähti: älä luovuta koskaan
lyö kättä kurjuuden kukkuloilla
ole kaikkea sitä mitä kurjuus haluaa
juo iloon ja suruun ja haitarinsoittoon
hei iskelmätähti
älä luovuta koskaan.

Runo kirjailijasta ja kirjailijan tyttärestä

Runo teidenvarsien sirkoista ja oopperoiden diivoista

Kynnä kuolemaa kuraveden karvasta elämää
kulje kesäyön siltaa
kuolemanhuoneen portaiden homeessa
kerran kesäkuun iltaa
kynnä kuolemaa kuoleman kaunista totuutta
kosketa kesäkuun iltaa

Kulje elokuvan sinisten portaiden alle
siniseen laulujen hetkeen
nuku yö siellä, aamulla herää ja katoa
kesäyön viimeiseen retkeen
kynnä kuolemaa kuoleman kaunista totuutta
rakasta kesäkuun iltaa

Runo sielusta ja liekistä ja marraskuun sateesta

tulikärpäsiä pimeässä
katulamppujen valoon huuhtoutuneita hymyjen raatoja
vesilätäköiden heijastuksiin hukutettuja unelmia
loputtomasti sadetta ja mustia kosketuspintoja
tulikärpäsiä pimeässä
punaviinilasiin kuolleita
toisen ihmisen harhakuvia

kohtaamisia pimeässä
varjoista huudeltuja katkonaisia lauseita
lauseisiin hukutettuja rakkauden sivumerkityksiä
loputtomasti sadetta ja mustia mollisointuja
kohtaamisia pimeässä
mahdottomuuteensa kuolleita
toisen ihmisen harhakuvia

valonpisaroita pimeässä
aamuisin nähtyjä auringonsäteiden aavistuksia
aavistuksiin hukutettuja uuden kevään toiveita
tulikärpäsiä pimeässä
punaviinilasissa eläviä
toisen ihmisen harhakuvia

Runo viemärikaivoon uivista pienistä kärpäsentapaisista

Nuku pimeään
nuku Kinaporin sisäpihan, sammuneen ambulanssinvalon
tyhjyyteen katsovan katseen pimeään

Nuku kärpäsen pimeään
Nuku yläkerran naapurin, elähtäneen totuuden
roskakatoksen takana soivan viulun
roskakatoksen takana soivan trumpetin pimeään

Nuku jumalattoman pimeään
Nuku vaaleanharmaan yön pimeään
rauhoittavaan tunteeseen
heräämisen tunteeseen
niiden pimeään

Nuku kauneimpaan pimeään
nuku unien kaunottarien
viistosti hymyilevien naapurin naisten
ruusunpunaiseen ja hopeanväriseen pimeään
nuku niiden unissa
ja niiden pimeään


Nuku jokaiseen pimeään
katso jokaiseen niistä silmät auki
nuku jokainen yö näiden peilien kanssa
nuku jokainen yö näiden kärpästen kanssa
nuku niiden kanssa
ja niiden pimeään

Nuku pimeään
kulje valossa päivät ja valvo sen myötä
nuku pimeään
ja rakasta yötä

Runo iltapäivästä Majavabaarissa

tomua ikkunassa, vastakohtia
valoa varjoa ihmisiä liikkeessä Porthaninrinteessä
pakopaikassa maailman laidalla kohtaamisia
punaviiniä peliä kolikoilla vilpitöntä naurua
venäläisen tytön helähdys tiskillä
kaksi tuntia hämärän tansseja
tomua pöydällä, vessan peilissä
vastakohtia

kohtauksia kuvitelluista elokuvista
sanoja turhuudesta sanoja totuudesta
tomua lattialla ja tomua sydämissä
olet tässä vaiheessa päivää jo elänyt sen
kohtauksia elämistä risteyskohdissa
muistijälkiä välähdyksiä modulaatioita
katso venäläisen tytön perään kun se lähtee
olet menettänyt sen

tomua ikkunassa
valoa varjoa lauseita liikkeessä
matkalla kauniista katkeroituvaan
lauseita liikkeessä ihmisiä sieluja
pysymässä paikallaan
valoa ikkunassa Porthaninrinteessä
vain lyhyt kappale olemassaoloa
odottaa unohtumistaan

Runo satukirjailijasta, yhdestä viskipullosta ja Norjasta puhaltavasta kylmästä tuulesta

Sammuta valot ja leiki
ole aamulla peilissä muuta kuin olet
näe itsesi niin ja leiki
Ole taiteilija
anna hiuksien heilahtaa hymysi päälle
mene selällesi
leiki

Juo kaksi lasia viiniä
näe vieraissa silmissä tuttuja tunteita
nuole kielellä huulia
ja leiki
kerro pettävästä maasta jalkojen alla
vaikka tiedän ettei jalkojen alla ole mitään
valehtele kauniisti
ja leiki

Älä anna minun tuhota kaikkea
ole hiljaa ja leiki
mieti enemmän jokaista sanaa
mieti ja leiki
vie kirkkaat silmäsi hämäriin huoneisiin
maalaa katseesi piiloon ja leiki
älä usko itsestäänselvyyksiin
mene kerrankin ajoissa kotiin
äläkä vastaa soittoihin
näe liskot kosketusetäisyydeltä
lue niiden kasvoilta tarinoita
lue ja kirjoita muistiin
sitten vasta: leiki

Runo naamiaisjuhlista, sammuvan sokean ja sammuvan Bergmanin samankaltaisuuksista

Hae viski ilman jäitä
älä näe liikaa
vedä mustaa maalia kasvojesi yli
älä näe liikaa
tämä on karnevaali ja tämä on hauskaa
vedä risti silmiesi yli
älä näe liikaa

Hae jumalan luottamusta
älä näe liikaa
tee vain se mitä sinun odotetaan tekevän
älä näe liikaa
tämä on roolihahmo ja se sammuu nurkkaan
tee vain se mikä on klassista komiikkaa
älä näe liikaa

Hae viski ilman jäitä
älä näe liikaa
soperra syviä sanoja ja naura
älä näe liikaa
syvällä tyhjällä mittaamattoman surullisella
katseella katso
älä näe liikaa

Runo Lontoosta, Rovaniemestä, kahdesta kaupungista, kolmesta joesta

Olennaisin on silloissa
olennaisin on puolivälissä siltaa
kauimpana varmuudesta
lähimpänä verenkarvaista tunnetta
hukkumiskuolemaa

Kuolema on siltojen rakenteissa
siltojen alla ja sinisissä
syvänteissä oudoissa virtauksissa
kuusitoistavuotiaan jätkän viimeisessä illassa
hyvässä ideassa ajaa moottorikelkalla
huhtikuussa virtapaikkaan

Kuolema on vanhoissa virsissä kirkkojen seinissä
Viiltäjä-Jackin viimeisissä jäänteissä
teloituspaikoilla turuilla ja toreilla
Highgaten hautausmaan kalseassa marmorissa
teräksessä highrisen juurella

ja elämä aina rannoilla
abikeväänä Valdemarin rannassa
luokan viidenneksi kauneimman tytön rinnoilla
vedessä matkalla isohaaraan päin
Blurin For Tomorrowin videossa
vannotuissa valoissa revityissä nenäliinoissa
jokeen pudonneissa pilalle vettyneissä
päiväkirjan sivuissa
kirkkaassa auringossa kuolemaa vasten
kontrasteissa kauneimpana
elämä

Runo sumusta, seiteistä ja oudoista tanssijoista

Anna hämärän tulla
kulje nurkkien kautta
ja seittien läpi
samaa ympyrää sata kertaa
samaa ympyrää sadan lasillisen kautta
vajoa varjoihin
käännä katse sisään
anna hämärän tulla

Sano taikasanat
anna hämärän tulla
mene tähtien sisään
mene taivaaseen sadan lasillisen kautta
unohda ne sanat
käännä katse sivuun
anna ekstaasin tulla

Sotkeudu seitteihin
anna hämärän tulla
näe nurkissa aaveet
mene jatkoille sadan lasillisen kautta
vajoa varjoihin
käännä katse sisään
anna helvetin tulla

Runo Väärän Rahan herättämistä ajatuksista

Sulje silmäsi ja tie on kyllä siinä
mutkia, mäkiä tuntemattomaan taivaaseen
se on siinä
se päättyy kun se päättyy
talojen taakse laskevaan aurinkoon
syöpäosaston vastaanottoon se päättyy
mutta se on siinä

Tanssi sitä pitkin koska se on siinä
Ota tyttöä kädestä ja vie lautalattialla
himmeiden lamppujen alla sitä tietä
koska se on siinä

suutele sitä koska se on siinä

Ja jos se tyttö ei vastaa
ja jos se tie on raskas
niin katso aurinkoon
se nousee
se on siinä

Lakkaa idiootti suremasta
kerran kesäkuussa ruumishuoneen portailla
olit siinä

Mikään ei voi viedä sitä hehkua
likaisten lakanojen alla
se oli se hetki ja se ikuistetaan muistolaattoihin
ja sen kunniaksi juodaan lasillisia
se oli se hetki
eikä se ollut täydellistä
mutta se oli siinä

Kaada lasi viiniä
katso ikkunasta syvään pimeään
kattojen yllä vanhoja aaveita
kattojen alla pusikkoa, joutomaata
siinä välissä kaistale resuista rakkautta
olit sinä

Runo korkeista katoista, matalista unelmista ja Henry Westonista

Anna jalkojen hakata reikiä lattiaan
ja sanojen kuoppia sieluun
ole suunnatta täällä ja suunnaton
ole viisitoista vuotta poissa ja palaa
anna mulkkujen hakata reikiä lattiaan
ja rakkaiden kuoppia sieluun

Anna jalkojen hakata reikiä lattiaan
ja kuoleman aukkoja sieluun
ole peilisi edessä kuivaa paperia
ole helposti syttyvää ja kirkkaana kuole
anna viikatteen hakata reikiä lattiaan
ja rakkauden kuoppia sieluun.

Runo kissasta ja kynsistä esillä

Tuhotkoon sadevesi
tuhotkoon sadevesi rakkauden,
sillä nimellä leikityt yöt
tuhotkoon kuluneet kiiltokuvat
ja tuhotkoon tuhotut työt

Tuhotkoon sadevesi
tuhotkoon se kauneimman hymysi tänään
tuhotkoon raudan ja rautatien
tuhotkoon natsit
ja tuhotkoon natsien solkivyöt

Runo vesilasista, Westonsista ja veitikasta suupielessä

Kolmentoista peilin kautta
kahdentoista gootin
kuuden lupauksen ja kahden valheen myötä
sytytetyn kynttilän kautta
alhaiseen tuonelan alhoon
Porthaninkadun juoppojen uniin
ja Rytmin seisoneeseen kahviin
Hakaniementorin hakaniemenkojuun
eurolla litra myytävän
maantienlaidan elämänrojuun

majavabaarin majavaviinan
elämän ja rakkauden piinan
viimeisen kusipään viimeisen runon kautta
viimeiseen Lapin viimaan
Vanhaan Korkalovaaraan
Örnin Antin luo Pispalaan ja Rajaportin saunaan
Sinetän lähikaupan pihalle kuselle
kosken kiville kantamatta kaunaa
ja Särestöniemen kupan kautta
Ounasjoen rantojen raukka
joen vastarannalla vaikka
ja Mukan lesken ja taidekoulujen kautta
junarataa Ouluun houkka
kaupunkien ja rautateiden houkka
vakavana eletyn elämän houkka
peilistä uskotun valheen kautta
vihoviimeinen ja viimeistä edellinen
ja valheenkin kautta uskottava
ja sinisien ja ruskeiden silmien houkka
ja kauniimpi lapinseita kuin kukaan koskaan
ja humalainen houkka.

Runo tytöstä joka on ihanasti rempallaan

lasin pohjalla kirkasta viinaa
utuisia unelmia, lentäviä mielijohteita
lasin pohjalla sinä
kuumottavia hetken kestäviä
vaarallisen rockmusiikin tahtiin ajateltuja
lasin pohjalta löytyneitä tunteenpalasia
lasin pohjalla sinä

Toisessa ulottuvuudessa sinä
kymmenen ovea vartioivan
kymmenen kuolemaa kehräävän
katkeruutta kehräävän kissan takana sinä
kissojen sieluissa kirkas tietoisuus
lasin pohjalla sinä

Liskoaivoissa, väärän yön unissa
vääriä levyjä takaperin kuunnellessa
sisäpihan kaksi vuotta sitten kynityn pensaikon kätköissä
ajatusten rumissa poimuissa
aivan saatanan kännissä
sinä

Runo valkeasta aamunkoitosta sinun mielikuvituksessasi, Harjukadun ja Vaasankadun risteyksessä

Jos pakenet
niin pakene sateen kastelemaa asfalttia kauemmas
jos aiot vielä herätä
niin herää toisessa todellisuudessa
Barcelonassa, Pohjois-Koreassa
jos selität
selitä hyvin

Jos rakastat
niin rakasta sateen kastelemia kommunisteja syvemmin
jos aiot vielä herätä
niin herää tässä todellisuudessa
Roskapankissa, Susitaipaleen luona
jos selität
selitä hyvin

Jos tuhoudut
niin tuhoudu suuremmin elein kuin jälkijättö fasisti Libyassa
jos aiot vielä mellakoida
niin tee se tässä todellisuudessa
Rautatientorilla, neljännen valtiomahdin kammareissa
kun kuolet
niin kuole idiootti hyvin.

Runo sateesta, selkeydestä ja Porthaninkadun mäestä

Sanot: ei vapaus voi tulla vastaan
sateisella Porthaninkadulla

mutta voin kertoa että olen nähnyt
kolme onnellista miestä Majavan terassilla
tupakalla ilman sateenvarjoja
kaksi teiniä juoksemassa huutaen ja kovaa
ilmaisutaidon lukion suunnalta
ja tytön joka luki kävellessään
vaikka kirja kastui ja oli vaarassa tuhoutua
nämä ja muutakin
vesilammikoissakin vapaita olentoja

Kun pilvet pakenevat toisaalle täältä
kaikki on taas aivan tavanomaista
mutta hieman avarampaa
ja hieman terävämpää
ja liikkeiden ovet on avattu
ja asuntojen ikkunatkin

Runo Suvilahden suuntaan hajoavista kangastuksista

Pimeyttä asfaltilla, repaleisia ilmaisjakelulehtiä
viihdesivuja, ruumiita kasoina Hämeentiellä
anna kätesi niin en kompastu niihin
anna viisi sekuntia ajastasi
häviä vasta sitten

Häviä nousevaan aurinkoon ja unohda
nuku yösi hyvin, älä ajattele ruumiita
viihdesivuja, pimeyttä asfaltilla
älä ajattele minua

Ajattele kiveen hakattuja asioita
virastojen kirjojen totuuksia
sinisiä sateenjälkeisiä hetkiä
pihapuita, roskakatoksia
kaikkea paitsi Kurvia

Runo dionyysisestä ja apollonisesta Hakaniemen sillalla

Valokaaria pimeässä
tornitalojen varjoja
harkitsemattomia ryöstöretkiä yksityisalueelle
kaksitoista tuntia odotusta
valokaarien pakenemista
yrityksiä pysyä varjoissa pienenä
kaksitoista hullua huutamassa
vääriä neuvoja korvaan

Harhanäkyjä, huonoja runoja
valokaaria pimeässä
läsnäoloa, poissaoloa vääristä paikoista väärään aikaan
draaman lakien rikkomista
murhetta siitä että ei osaa tanssia
draaman lakien rikkomista
kuiskauksia narikkajonossa
hengitystä korvaan

Toivoa, epätoivoa
valokaaria pimeässä
ahdistusta rajujen yksinkertaistuksien tähden
sinun ajatuksesi, minun ajatukseni
valokaaria pimeässä
niiden päitä jotka eivät
voi koskettaa toisiaan.

Runo lauseenkappaleista Molotowin lattialla

Jos vielä tulee uusi kesä niin lupaan muistella tätä
tuulta joka kantaa terassille vanhojen naissuhteiden hajua
juoppoja Vaasankadun toisesta päästä
toivottua ahdistusta ja toivomatonta
jos se kesä tulee lupaan muistella tätä
hukkua eurooppalaiseen värimaisemaan.

Jos vielä tulee uusi kesä niin lupaan katsoa silmiin
jokaista jonka silmiin kuitenkin hukuin vaivihkaa
jos se tulee niin antaa sen katupölyn mennä silmiin
hengitän sitä kuin Kate Winslet meri-ilmaa
jos se tulee niin lupaan katsoa ruskeisiin silmiin
ja sinisiin silmiin ja vihreisiin silmiin
jos se kesä tulee en edes kysy kuka käyttää piilareita.

Jos se kesä tulee niin minä seison ovella sitä odottamassa
ja jos se kesä tulee niin kädessäni on lasi
ja jos se tulee niin neste lasissa on kirkasta
ja jos se tulee niin en puhu vedestä

Jos se kesä tulee, tiedän vain sen
että vietän sen sydämeni valittujen kanssa
ja niitä on monta, ja ne ovat kaikki erilaisia
niillä on kissan silmät tai piirretyt kulmakarvat
ne nauravat paljon tai vähän
elävät kauan tai vähän
jos se kesä tulee
niin tulee harhainen, väliaikainen
onnikin

Runo ruskeatukkaisesta Janetesta ja liian monesta matkasta muistojen Malminkartanoon

Katso Janette peiliin
minä olen jo uponnut ruskeisiin silmiisi
Naura, Janette
tirsku niin kuin virkahuoneissa ei pitäisi koskaan
ole se varpunen, Janette
se joka turhaan etsii Malminkartanon keskusaukiolta
jyvää, Janette
jotain, Janette
eikä löydä koskaan

Lennä, Janette
lupaan etten minäkään jää
jätä nämä lokatunkiot
ja huonoutta ilmentävät häviäjät
anna minun ajatella, Janette
ettet itse ole valmis häviämään

Älä katso Janette peiliin
siihen Laiskan Kissan ikkunaan
minä pelkään jo sitä
että sinä olet siellä
katso tähtiin, Janette
näe unia
näe unia, Janette
unissa voimme tietää mitä
ihmisen pitää ihmiseltä
odottaa

Runo otsatukasta matkalla Städäriin ja Lontooseen

Ole rauhassa otsatukkainen
yhden lentokoneen laskeutuminen
ei tee juuri mitään

Tee kaikki otsatukkainen
ole valtavan taivaan alla
typerä mutta ihminen
Camdenin World's Endissä
oppilaitoksesi wc-tiloissa
riittää kun olet ihminen.

Kuule otsatukkainen
jos kyseenalaistat niin kyseenalaista kaikki
lyö vetoa kolmentoista kreikkalaisen korttipelineitsyen puolesta
lyö peilit rikki
olit jokaisessa niissä
lyö neitsyet rikki
olit jokaisessa niissä
älä anna kenenkään muun päättää
nuole säröjä peilissä nuole verta kielelläsi
ole ihminen

Älä leiki
tiedät paremmin

Runo syksyä koskevista toiveista ja otaksumista

Hakea valonsäteet pilvilinnojen lomasta
tuijottaa riittävän usein Kinaporin kummitustalojen seinää
muistaa aina etelätuuli
ja rakkaus riittävän usein

Juoda aamukahvi Hakaniemen torilla ainakin vielä syyskuun ajan
oppia huomaamaan yksityiskohdat paremmin
olla kohtuullinen suurimman osan ajasta
ja kohtuuton aina kun on pakko

Lukea uusia romaaneja
jättää ne kesken jos kyse on roskasta
ihastua vastaantulijoihin, kassatyttöihin
kirjoittaa niistä runoja
mutta kirjoittaa muustakin

Kuunnella chansonia
nähdä boheemisuutensa oikeassa valossa
rutistaa lattialta löytyneet paperinpalat
menneisyyden muistot
kämmenellään kuin hippi tappaisi kärpäsen
hellästi ja katuvana
mutta kun on pakko

Runo sattumanvaraisesta hyvästijätöstä Sturenkadun ja Mäkelänkadun kulmassa

Jatka sinä kohti laskevaa aurinkoa
jätä sanomatta jokainen mahdollinen sana
jätä elämättä kymmenen miljoonaa hetkeä
jotka joku kirjailija on keksinyt kuitenkin
keksinyt vääristelläkseen
keksinyt lohduttaakseen
itseään tietenkin eikä yleisöä

Jätä elokuvallinen elämä
toiveet, pelot, draamat, riidat
syvän ymmärryksen sekunnit
kun katseet kohtaavat toisensa
jätä läsnäolo ja tyydy olemaan poissa
jätä tyhjä kohta Sturenkadun ja Mäkelänkadun kulmaan
ja kirjailija lupaa palata sinne

Jätä ja tule jätetyksi
kuuletko kuoron laulavan sitä torstai-iltaisin
tuhlattuja tilaisuuksia ylistetään
kymmenissä anniskeluravintoloissa tällä seudulla
ja minä liityn taas kerran joukkoon

Vielä yksi runo tästä kesästä ja ensimmäinen seuraavasta

Näe katukiveys, ota näkökulmaa siihen
haista katukiveys, kasvot sitä vasten
kyllä ne tunnet siellä
viimeiset aavistukset hetkistä
joita ei koskaan edes ollut
viimeiset runot
joita tästä kesästä tulet kirjoittamaan

Mene sisälle kiveen ja mene sisälle metalliin
kaiva kiven sydän esiin ja metallin
ole myyrä tämän kaupunginosan salaisissa verisuonissa
vuodata verta niistä suonista
vielä yhden viimeisen kerran
nuku alasti Dallapé-puistossa
tee se tänä perjantaina
kohta ei ole muuta

kohta ei ole muuta
kuin viikkokausia muistoja
vääriä naisia oikeissa puistoissa
oikeita naisia väärissä puistoissa
koettua kaikki, se on plussaa
elettyä kaikki, sen voi muistaa

mutta kun kesä päättyy
minä odotan jo seuraavaa
niin kuin vain elävät voi

Runo liekistä jonka kanssa on vain osattava elää

Kyllä se palaa loppuun
joskus Hakaniementorin kulmilla
kauppahallin antikvariaatin luona
saatan uskoa muuhun
mutta kyllä se palaa loppuun

Ei levottomuus iske vasta herätessä
se on unissa
ja unien välissä
lakanoiden hikitahroissa
ja aamun koitettua
ensimmäisessä teekupillisessa
en omista sytkäreitä
ja tuhkakupissa vain muiden ihmisten jämiä
mutta kyllä se palaa loppuun

Pitää kysyä asioista sitä ennen
pitää kyseenalaistaa asioita sitä ennen
pitää manifestinomaisesti rakastaa
pitää elää draamaa
rakastaa draamaa
katua sitä
syleillä katumustaan
kokea se kaikki
sillä se liekki
se kyllä palaa loppuun

Pitää romantisoida
pitää nauraa sille
pitää itkeä
pitää nauraa sille
pitää joka yö nukkua liian vähän
pitää lukea jokainen kirja liian tarkkaan
pitää liikkua väärien ihmisten kanssa
väärissä kadunkulmissa
väsyä väärien ylämäkien nousemisesta

Pitää hyväksyä asiat joita ei itse valinnut.
Pitää tiedostaa kliseiden hohto pimeissä huoneissa
ei saa sytyttää valoa niihin
ei saa pilata sitä tunnetilaa
se hohto kestää vain hetken
se kynttilä on niin kuin kynttilät aina
se kyllä palaa loppuun.

Runo nollapisteestä

Kinaporin kattojen yllä pilviä
raukeanharmaita, laiskoja
ne vihjailevat vain rivien välissä
kaiken lopusta, turhautumisesta
toistuvista kohtaloista
tarinoista vailla kunnollista draaman kaarta

mutta minä olen nähnyt maanantain vastaisina öinä
yksinäisten ihmisten yksinäiset roskat
Dallapé-puistossa jossa on nyt vain aaveita

Kerrotko minulle tässä vaiheessa
millainen ihminen olit
ja millaista elämää sinä halusit elää
kesäöinä Dallapé-puistossa?

Sen kirjan nimilehdellä ei ollut sinun nimeäsi.
Kaikki sinun kuvasi ovat kadonneet valokuva-albumeista.
Tämä on niitä iltoja
kun alkukesästä rakennetut maailmankuvat tuhotaan
ja tuijotetaan Kinaporin kattoja
niiden takaa pahaenteisenä nousevaa
uutta aikaa
uusien idealismien aikaa

Runo tropiikista

Aleksis Kiven kadulla
kaikki aivan tavanomaista
vain halkeamakohdissa eroavaisuuksia
vain varjopaikoissa valaistumisia
vain risteyksissä mahdollisuuksia
tehdä mahdottomia valintoja
sulauttaa yö ja päivä
hikoilla itsensä olemattomiin
muistaa että tämä tässä ei ole aina

nauraa tähdille kun ne nousevat
ja nauraa kuulle
nauraa itselleen, odotuksilleen
sitten toteuttaa ne
varjopaikoissa
halkeamakohdissa
lyhyen elämän vielä kestäessä

väreilevässä ilmassa
välimaastossa
kukaan ei tiedä mitä tästä tulee
eikä kenenkään tarvitsekaan

Aleksis Kiven kadulla on
tämän tropiikin kestäessä
vielä monta varjoa joihin piiloutua

Runo ukkossateesta jota ei tullut

Tämä on niitä rikkonaisten unien jälkeisiä päiviä
joihin herätään kuuden tunnin houreesta
porien, vasaroiden ja työkoneiden kirskeeseen
mustiin pilviin aamulla kello kahdeksan
pahoisiin enteisiin
parempiin enteisiin

odotukseen taivaat avaavasta myrskystä
odotuksiin jumalan kädestä joka muuttaa kaiken
virroista joiden mukana pieni minä
voi vain ajelehtia kohtaloonsa
ja pyörteen lähestyessä huutaa
että nautin joka hetkestä

Mutta kello on puoli seitsemän
ei ukkossadetta eikä deus ex machinaa
hiipivä epäilys että yö kohtaa maailman
samanlaisena, vain vuorokautta vanhempana

Hiipivä epäilys
että huomisaamunakin on porakoneita,
toisiaan vastaan sotivia elementtejä
aavistuksia mutta ei vastauksia
tragediaa, komediaa mutta ei epiikkaa

Seuraava runo pimeistä öistä ja suurista odotuksista

Nousin Harjun nuorisotalon portailta
ja lähdin harhailemaan
istuin mikkeliläisissä pusikoissa umpihumalassa
nolasin itseni moneen kertaan
sanoin: tämän kesän nimissä mitä tahansa
kiersin kaikkien kiertoteiden kautta
jossain on oltava johtotähti
tarkoitus tälle kesälle
öisin en ollut tarpeeksi läsnä
päivisin maailma näytti liian selkeältä

Nyt on kesän puoliväli
yöt taas pimeitä
mutta lämpimiä ja täynnä salaisuuksia
jos huomenna taivas aukeaa ja romahduttaa
Babylonin vedet tänne syntisten niskaan
lupaan kylpeä niissä

Olen palannut Harjun nuorisotalon portaille
kuukausi enää, sitten syksy
vielä on aikaa
aloittaa uudestaan

Runo kesästä 2011, suurpiirteisesti

Tänä kesänä olen rikkonut peilin
nauranut haavoille jalkapohjissa
kuunnellut epämuodikasta sävelkieltä
heittäytynyt selälleni uusien puistojen nurmeen
pelännyt ja voittanut pelon
enkä ole vihannut ketään

Olen istunut yötä ruumishuoneen portailla
ja ollut enemmän kuin koskaan elossa
Lenininpuistossa ajatellut kommunismia
vähemmän kuin koskaan

Jokaisella haaveiden hiekkatiellä
jokaisella unista tutulla joentörmällä
olen pystynyt heittämään ne kuperkeikat
jotka minulta ennen muka kiellettiin

Lokkien huutaessa aamuisin
herään oudoista unista hikisistä lakanoista
ja aurinko on säkenöivän kirkas
ja kaikki on niin hyvin
että se voi joskus olla vielä paremminkin.

Runo kesän puolivälin paikkeilta

Paniikin tunne
vitut se keväällä iske
se iskee nyt kun päivät, yhä helteiset
lyhenevät ja yöt pimenevät
ja jokaisen yön jokaiseen pimeämpään sekuntiin
mahtuu paljon enemmän salaisuuksia
eivätkä asiat ole enää niin selviä
eivätkä hymyt ole enää tulkittavissa
eikä baarista kotiin horjuessa
ole enää humalaisen varma askelistaan

Minä olen syntynyt elokuun loppupuolella
ja jokainen elokuun loppupuoli symboloi hukkaan heitettyä vuotta
ja jokainen heinäkuu ja elokuun alku
kuluu etsiessä ihmisiä ja asioita
joita ei tarvitse unohtaa
sitten kun kylmyys saapuu

Siellä jossain odottaa masentava pyörre
niljanteita, mustaa jäätä
kuolleita lehtiä
yksin vietettyjä öitä
yksin tyhjennettyjä pulloja
oksennusta jalkakäytävillä
lohdutonta sadetta päin naamaa


Sinne on taas pakko mennä
sitä ei kestä
ellei
ensin saa elää näitä viikkoja

Runo kansallisromantiikan jättömailta

Olen herännyt hikisistä lakanoista
outona valoilmiönä pyörinyt Kalliossa
istunut sinunkin porttikäytävääsi
että saisi hetken henkeä
juonut likaisen katuojan henkeä tölkistä
hampaita harjatessa hakannut päätä vessan peiliin
vittu minä en enää koskaan aio tavata sinua

Mutta sinä sanot että olet puistossa
ja tähtiin kirjoitettiin jo alkumeren aikaan
että sinne menen minäkin
nurmi on kosteaa ja välittömällä lähietäisyydellä
tuttujen kaksivuotias lapsi bilettää löysää balkanmusiikkia
parasta ikinä olisi olla kritiikkiä vailla
etkä sinä ole täällä

Kuljen läpi Lenininpuiston
kuljen läpi Töölön
Näen kansallismonumentteja, eksyneitä ihmisiä,
hätäänsä kirskuvia raitiovaunuja
kotiinpalaajien vankiloita
sairaalarakennuksia
kaikkialla etäisyyttä
kaikkialla muureja

Myöhemmin illalla taas Kalliossa
ja kaikki ympärillä on hyvin eikä mikään ole
Kesä on jo puolessa ja mitä enemmän koet,
sitä enemmän jää kokematta.
Olen pahoillani mutta minulle ei riitä mikään
ja haluan kaiken.

Runo Kruunuvuoren romahtavista huviloista ja kaikesta niiden mukana romahtaneesta

Täällä on alusvaatteita, homeisia nojatuoleja, muinaisen aikakauden teknologiaa
pölyä ja epämääräistä valoa, avattuja komeronovia, lahoja portaita toiseen maailmaan
hiljaisuutta, kysymyksiä, sanomalehtiä Neuvostoliiton ajalta
politbyroon jäsen ehkä erotettu eikä sitä muista enää kukaan
Into-kahvi tarjouksessa eikä sitä muista enää kukaan

Täällä on roskia, lehtiä, ihmisen ja luonnon jäämistöä
romahtaneita julkisivuja joilla ei ole enää väliä
lukittuja ovia ja avattuja ovia ja rikottuja ikkunoita
lukittuja elämiä ja avattuja elämiä ja rikottuja elämiä
eikä niitä muista enää kukaan
koiran hautakivi eikä sitä koiraa muista enää kukaan

Täällä on julman korkeita puita ja tappavan jyrkkiä kallioita
täällä on suuruutta aina vastarannalle asti ja siihen se päättyy
täällä on graffiteja, kaljapullonkorkkeja, tamponipaketteja
eikä niitä muista enää kukaan

Täällä olen minä ja täällä olet sinä ja kun istun bussissa 88 matkalla metroasemalle
en tiedä muistaako meitä enää kukaan.

Runo pitkältä tuntuvan viikon alkupäiviltä

Nuku aamuisin niin kauan kuin hikisissä lakanoissa voi
niin kauan kuin maailman rakentamisen äänet sallivat
herää sitten kun on pakko
herää hitaasti ja anna tuntien kulua
odota
älä ajattele liikaa, tee pieniä asioita
tee ruokaa
keitä uusia perunoita
odota
mene puistoon istumaan
joku siellä on kuitenkin
puistossa olet lähellä kaikkea
ja kaikesta toivottoman kaukana
laske päiviä
niitä tuntuu olevan monta jäljellä
juo muutama, odota
sano laiskoja sanoja laiskoille ihmisille
tämä on kesä ja jokainen kuluva päivä
katoaa ikuisiksi ajoiksi
tämä on kesä ja saatat ajatella
että viikko on liikaa tuhlattavaksi
tämä on kesä
odota
älä vielä ajattele syksyä
mene kotiin
katsele ikkunasta sisäpihalle
juo vielä yksi
kirjoita runo
mene nukkumaan
yksi päivä vähemmän

Runo ikäkriisistä

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
en kokenut perinteistä krapulaa
vaan heräsin hikisenä
ja voimakashäntäiset liskot juoksivat
pitkin yksiöni seiniä
niiden ovelat pirunkatseet
olivat yhtäkkiä läsnä ja tosia

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
tajusin ettei koskaan,
koskaan
ole paluuta niihin aikoihin
kun dagenefter merkitsee sinänsä voimakasta päänsärkyä
ja tyttöystävä henkilöä
joka tuo lasin vettä
ja sekoittaa siihen pienen tilkan sitruunamehua
ja poistuu nauraen
mutta kuitenkin nauraen

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
lohdutin itseäni sillä tosiseikalla
että en ole vieläkään sitten tarhavuosien
koskaan paskantanut housuun

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
huomasin sen siitä
ettei kantri ole koskaan kuulostanut niin hyvältä
sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
huomasin ettei iskelmäkään

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
join lasin appelsiinimehua
kävelin peilin luo
ja näin
näytin samalta kuin sinä aamuna
ennen kuin olin täyttänyt kolmekymmentä.

Runo kesäpäivänseisauksesta

Minä ajattelen että se on ikään kuin pakenemista maailmasta
mutta niin että kulkee maailmaa päin
se on todellisuuden unohtamista
jotta muistaisi sen aamulla vielä tarkemmin
ei se puiden välistä siivilöityvä valo
ole eskapismia
sulje silmät, valo häikäisee
avaat ne ja se on ikuisesti siellä
silmien takana

Tiilikatot, varpuset,
epävarmuus kaikesta
tästä eteenpäin päivät lyhenevät
ja kun yöt ovat pimeämpiä
voi piiloutua maailmalta paremmin
ei, ei maailmalta
vaan nimiltä ja sanoilta
ja määritelmiltä
ja olla lehmuksen varjossa
ja olla läsnä ja unohtaa
olla samaan aikaan
läsnä ja unohtaa

Runo jonka tarkoituksena on sanoutua irti politiikaksi kutsutusta huonosta vitsistä ja keskittyä olennaiseen, siis henkilökohtaiseen

Minä nukahdin ja näin unta neljästä vuodesta
joiden aikana vihannesten hinta nousee
joiden aikana saunapuut muuttuvat kosteammiksi
joiden aikana Paavo Väyrysestä tulee presidentti
joiden aikana julkinen liikenne lakkautetaan
ja Pekka Tarkan Saarikoski-elämäkerta kielletään
ja tupakoiminenkin
ja musiikista sallitaan vain Kotiteollisuus ja Stamina
ja rakkauskin kielletään, ainakin vääränlainen

Minä nukuin levottomasti
ja hikisesti
ja myönnettäköön että noustessaan
aurinko viilsi pääkalloani julmasti
minä käänsin kylkeä seinään päin
ja sälekaihdin sai yrittää armahtaa

Ja puolenpäivän aikaan
kun aurinko, armollisempana,
poltti hieman alempana
ja sunnuntai, armollisempana,
antoi hieman liekanuoraa
ja linnut, armollisempina
lauloivat pakonomaisen panohimon sijaan silkkaa iloa
minä tajusin
että näidenkin neljän vuoden aikana
vaaleat kiharat heilahtavat yhtä kauniisti
Carpenters kuulostaa yhtä hyvältä
Pöllöni Piispa katsoo samalla vakaalla katseella
Tohtori sammuu alkuillasta
juopot rähisevät piritorilla
ja jos ei kaikki aina ole hyvin
niin kaikki kuitenkin on.

Runo selkeänä piirtyvästä tienristeyksestä sateessa, grillikatoksessa

Tänä sateisena aamuna sateisessa maailmassa
sinä leikit liikennepoliisia
vaaleat kiharasi heilahtavat
ja annat vaihtoehdot ja näytät
että kolmion takaa ei muka saisi ajaa entiseen elämään

Kynsin sateen mutaamaa maata
ja yritän päästä takaisin sisään työväentalolle
Olen varma että kaikki tulee olemaan ihan vitun vaikeaa.

Olen siitä varma ja kun taivas taas kerran aukeaa
ja kun ajatuksissani on enää kultaa ja hopeaa
ja kun karaokessa lauletaan Bohemian Rhapsody
ja kun sylissäni on sinun pääsi mentävä kuoppa
ja kirjoitan siitä runon
ja kun tiedän sen olevan vaikeaa

niin minä juhlin sitä
ja heitän vaikka koko menneen elämäni Linnunlaulun sillalta
tai seiskanelosen ovesta kun se pysähtyy Malmin hautausmaan kohdalla
enkä kaipaa sitä vaan sinua
enkä elä sitä vaan sinua
ja peilejä, todellisuuksia
kohdalle sattuvia sydämiä, seiniä
muutoksen oireita ja muutoksen pakkoja
kaltaisiasi

Runo totuuksien ja todenkaltaisuuksien kertomisesta välikäsien kautta

Katso peilikuvaa silmiin ja sinä valehtelet
totuutta silmiin ja sinä valehtelet
minua silmät kirkkaana kuin tunturipuron vesi
sinä saatana valehtelet

Muistan kyllä kun istuin Rovaniemellä
yksitoistavuotiaana
Mäntyojan törmällä ennen Lapinrinteen ja Ahokankaan peliä
eikä sameassa vedessä ollut demoneja
eikä sameassa vedessä ollut riivaajia
mutta omia kasvojaan siellä ei voinut nähdä

Ja lestadiolaisperheen yksitoista penskaa
opettivat mitä sinä keväänä opetettiin

Ja nyt kaksikymmentäviisivuotta myöhemmin
sinä katsot tyhjyyteen
ja minä katson tyhjyyden taakse
ja muistan ehkä aina miltä näytit
silloin kun olit nuori ja kaunis
ja muistan sen varmaan ikuisuuteen asti
ja kun ei ikuisuutta ole
ja kun sinäkin vanhenet
tulee siitä se ainoa kuva
josta sinut muistettiin

Runo eurooppalaistyyppisestä katupölystä Vaasiksella kesäiltana

Kävelet jakokulmalta Molotowiin
tältä metsästäjä-keräilijästä tuntui nälänhädän uhatessa
näet porttisyvennyksissä häivähdyksiä, värimaailmoja
joita luulet ettet voi koskaan unohtaa
viidessä minuutissa koet elämän ja kuoleman ja elämän
ja kuoleman

Kuulet Siima-baarin juoppojen röhisevän ilosta
mietit mikä niitä voi ilahduttaa
kuulet laukauksen jostain, tai pakoputken
on kuin koko maailma olisi yhtä valtavaa korkin auki sihahtamisen ääntä
tänä kesänä
tänä iltana
tähän aikaan maailmassa

Olet huomannut että ne palaavat kesän tullen
ne valtaavat tämän kadun ja ajatuksesi ja elämäsi
levottomat aaveet, vihatut rakkaasi
ainaiset riesat jotka tekevät hetkistä itsensä arvoisia
tänään ja huomenna
ja aina elokuuhun ja aina viimeiseen elokuuhun asti
ainaiset riesat
jotka tekevät sanoista runoja

Sinä saavut Molotowiin ja menet baaritiskille ja tilaat oluen ja
juuri tähän ja juuri näin voisit lyyhistyä
ja kuolla
ei tänään, jonain toisena tällaisena päivänä
kesäkuun alussa
Vaasankadulla
syleillä levottomia aaveita
muuttua sellaiseksi
jälkeen tuleville.

Runo musertavasta mitättömyydestä, mitättömyyden musertavuudesta

Kävele tänään sen saman paikan ohi
tajua, kaikki oli unta
tajua se klisee
valoisa yö, pimeä päivä
vain nuo puut katsovat joka hetkeä
välittämättä mistään

Tajua, tulee lisää sellaisia hetkiä
tajua että et ehkä jaksa odottaa
tajua että joku niistä on aina viimeinen
ja joku kesä
on viimeinen

Lyyhisty sen alle
hetkeksi ainakin
luulen että jatkat sitten matkaasi
rikkaampana vai riistetympänä
muserrettuna ja mitättömänä
vain suurten runojen runoilijana

tajua vielä sekin:
ensi vuonna samaan aikaan
et muista tästä mitään

Runo kesän ensisääskistä ja maailman avarimmasta taivaasta

Huuda lokki
huuda kuin jumalaasi tapettaisiin
nälkä se sinun jumalasi on
ja minunkin

Huuda lokki
anna auringon nousta pahojen tekojesi ylle
tunne kesäkuu lokki
elä lyhyt elämäsi levottomuuden täydeltä

Huuda lokki
ole oma itsesi lokki
elä, lokki
muista ettet voi muutakaan
katso silmiin, lokki
näe pyhyys juuri siellä, lokki
näe huominen juuri siellä
lennä, lokki
juuri sinne, lokki
Fleminginkadulle, lokki
alimpaan kerrokseen

Runo joka saattaisi sijoittua alkukesän yöhön

Mitään muuta ei tarkoita olla tässä
ei mitään muuta kuin poissa muualta
millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä
juuri tässä, poissa muualta

Minä en usko että mitään koskaan tapahtuu
aidan toisella, vihreämmällä puolella
se on juuri nyt ja tänä yönä
ensi kesänä voidaan vaikka viettää jo hautajaisia

Mutta nyt
nyt on elämä
linnut rääkyvät psykoosissa
nyt on elämä
ota järkesi ja hukuta se rannan kaislikkoon
unohda
älä kerro että aamua tuleekaan
unohda
juuri tässä
poissa tulevaisuudesta

anna sen pullon tyhjentyä
juo se viimeinen pisarakin
katso katseella joka on täynnä odotusta
mitä seuraavaksi ja ketä kiinnostaa?

Runo katujen, iltojen ja elämänkohtaloiden rajapinnalta

Vuodesta toiseen
hipsteristä toiseen
olen etsinyt samaa syytä
samaa syytä
ja montaa eri tunnetta
vuodesta toiseen
hipsteristä toiseen
olen ollut tajuamatta
nyt tajuan

Vuodesta toiseen
maanantaista toiseen
luulin että on olemassa
tyhjä nollatila
aukko johon tunne katoaa
vuodesta toiseen, hipsteristä toiseen
luulin että olemassa voi olla
vain jos katoaa siihen ja naurahtaa

Nyt tajuan että elämä on vinossa ja vinosti nauravissa
Nyt tajuan että kuolemakin on
Nyt tajuan että elämä on kesken päättyvä eeppinen tarina
Hollywoodissa ei käsikirjoitettu sinua
nyt tajuan että elämä on bussi Pihlajamäkeen
oksennus Vaasiksen ja Flemarin kulmassa
pullo viiniä liikaa
levy Swansia liikaa
pieni toiveikas ajatuksen häivähdys
väärään suuntaan, aina väärään suuntaan
Varpunen nokkimassa terassilla istuneiden jämiä

Vuodesta toiseen, hipsteristä toiseen
se varpunen kuolee äkkiä
ei sitä ole suunniteltu elämään
heräät uuteen aamuun
ja ikkunan takana
parvekelasin takana
uuteen varpuseen
tuskin samaan
eilinen kuoli jo
vuodesta toiseen
krapulasta toiseen
uuteen varpuseen

Sinun, idiootin ei tarvitse herätä uuteen elämään
mutta pelaa ne kortit
et ole varpunen.

Runo ruutuhameista, rehellisestä ihmisrakkaudesta, sisäpihoista ja sätkävehkeistä

Nojaa taaksepäin
uneksi
juuri nyt kaikki on hyvin
ajattele
ajattele taaksepäin
juuri nyt kaikki on hyvin
ole oma itsesi
milloin olit viimeksi sitä?
saatanan kusipää
älä ole oma itsesi.

Nojaa taaksepäin
katsele
on paljon mitä katsella
kuuntele
on paljon mitä kuunnella
istu puisen poydän ääressä
kun muut polttavat sätkätupakkaa
älä neuvo ketään
istu pöydän ääressä, juo kaljaa
älä neuvo ketään

Palaa sisälle
ruutuhameissa on totuus
palaa sisälle
ruutuhameet ovat tärkeämpiä
kuin sinun ajatuksesi tänään
ajattele niin, itseksesi
hymyile
tänään
älä ota paineita mistään
mene nukkumaan
näe unia siitä mistä niitä näytetään.

Runo lopuista ja loppujen herättämistä ajatuksista

Arvasitko tien tulevan tähän mutkaan
kun lupasit lähteä kulkemaan sitä
Näkyvyys huono, pensaikkoa, pusikkoa
molemmilla puolilla
vastaantulijat hengenvaarallisia
tähänkö mutkaan sinä ajattelit
että matkasi johtaa?

Tätäkö ajattelit kun seisoit meren rannalla
ja se oli huhtikuu ja tuuli puhalsi kylmänä
ja siellä oli muitakin, minäkin
pullosta kirkasta viinaa
kiertämään
ja tätäkö sinä ajattelit
kun huhtikuinen tuuli puhalsi meren rannalla
ja toisella puolella salmea ammuttiin tykeillä?

Sinulla on aina ollut reunalla kulkevan ote elämään
sillat on sinulle poltettaviksi
ja tulevaisuus helppo määritellä
kun on rohkeutta heittäytyä
mutta tätä sinä saat ajatella vasta nyt.
Tässä mutkassa voi tulla joku vastaan
tämä ranta saattaa olla viimeinen
tätä sinun on ajateltava nyt.

Tätä kesää sitä et unohda koskaan
mutta tulee seuraavia.

Runo toivonkipinästä, punaisesta, vihreästä ja violetista, huonosta punkista

Auringon laskiessa
ihmisten kustessa bajamajojen seinustaan
vasta silloin kesä tuntuu kesältä
ja kaikki on hetken hyvin

Vasta kun lämpötila laskee
ja volyymi nousee
ja viereisen seurueen koira ruokitaan suolakekseillä
vasta kun unohtaa huomisen
kaikki on hetken hyvin

Jyrkissä portaissa aamupäivällä
totuus liian lähellä
siellä ylhäällä
pääsitkö sinne asti?
sitä ei voi edes muistaa enää
auringon laskiessa
ihmisten kustessa

Vasta kun humala laskee
ja itsetuhoisuus nousee
ja violetin paidan solmut avataan tylysti teräaseella
vasta kun tunteet muuttuvat tuhovoimaksi
on kaikki hetken hyvin

Ja kun herää ja juo
kuka mitäkin
minä jasmiiniteetä, sinä kai kahvia
eikä edes muista sitä enää
eikä edes halua sitä enää
eikä edes tunne sitä enää
eikä mikään ole hyvin
eikä mikään ole huonostikaan
eikä mitään ole onneksi olemassakaan

Punainen, vihreä ja violetti
hämmennyksen ja toivon trikolori

Runo lauluista jotka laulettiin valheille

Kyllä minä voin hymyillä
kyllä minä heijastun valkokankaalle
salin vastarannalla
kyllä minä voin hymyillä
kyllä minä voin muistaa
ja voin muistellakin
kyllä minä voin unohtaa

Kyllä minä voin sanoa että
purppurankarvaisina iltoina ei ole muitakaan.
Kyllä minä voin lukea vaikka
jokaikisen tallentamani tekstiviestin
voi kyllä minä voin ahdistua
kyllä minä voin unohtaa sinutkin

Kyllä minä voin, ja jos en voi niin en halua
Kyllä minä voin mutta on vihaa ja uskoa
muistikuvia, moneen taipuvia
typeriä rakastajia
vihan komediaa
kyyneleitä
halua olla poissa
kyllä minä voin kukistua

Runo saunatiloista Neljännellä linjalla ja kaikesta sen jälkeen

Perjantai, perikato
ylimmällä lauteella
viisikin minuuttia
ylimmällä lauteella

yläkerrassa kuoro laulaa
ota pilleri, ota toinen
yläkerrassa
verisuonissa
viimeisellä lauteella
kuoro laulaa

Viisikin minuuttia
ja olet Turussa
nuku lääkkeiden unta
olet Turussa
et sinä tee sitä itsesi takia
olet Turussa
et sinä tee sitä

Viisikin vuotta
ja saattamassa
viisikin ateistin vuotta
sattuu se silti
nuku lääkkeiden unta
sitäkö sinä haluat
viisi minuuttia
minä tunnen sinut
et ole Turussa

Avaa silmät huomisaamuun
sisäpihalle
linnunlauluun
oksenna se pois
älä mene
oksenna se pois
jokaisen linnun lauluun
totuus niissä
sävel niissä
elä niissä
se on toukokuu saatana.

Runo pölystä, punkkarigraffiteista, Vaasankadun keväästä

On onni että tämä tapahtui viime viikolla
on onni että ei nyt
viime viikolla kuralätäköissä näkyi riitettä
viime viikolla varikset olivat eksyneitä
lentomatkalla vääriin suuntiin
viime viikolla maailma oli sairaan runkkarin fantasia
rumuutta ja väkivaltaa

On onni että mitään ei jätetty tälle viikolle
hengitä katupölyä ja totea
on onni että toukokuu alkoi vasta nyt
On onni että minä voin sivuuttaa tekstiviestisi
tällä viikolla
variksetkin
tietävät paikkansa

On onni että ensimmäisenä kesäpäivänä
näkee tulevaisuuden selvästi
menneisyyttä ei
on onni että talvi
on kieroutunut uni
hetken ajan
kieroutunut uni
ja niinkuin elämä ei pääty kuolemaan
ei kesäkään koskaan.

Runo turtuneesta turhautuneesta sydämestä

Ei ole mitään
Heräämisen ja nukahtamisen välissä
ei ole mitään
ei ole päiväunia
jos joku niitä näkee
päin näköä sitä
aamun ja illan välissä
ei ole mitään

Vihan ja rakkauden välissä ei ole mitään
Onnen ja epäonnen
turhuuden ja turhautumisen
välissä ei ole mitään

Aamun ja illan välissä ei ole mitään.
Ensimmäisen ja toisen kiellon välissä ei ole mitään
eikä toisen ja kolmannenkaan välissä
ole mitään.

Hahmon ja todellisuuden välissä ei ole mitään.
Sitä kulkee kymmenen kiertotietä
Hermannin, Kyläsaaren rantapolut
ja aamunkostean Vallilanlaakson pensaikot
sitä avainta etsimässä
sitä ei ole
siellä ei ole mitään
siellä oli kosteaa multaa,
maamyyrien koloja
paikkoja johon vetäytyä
siellä oli maailmoja
siellä oli kaikki
koloissa, pienissä maailmoissa
sinua siellä ei ollut
sen maan
ja sen taivaan
välissä ei ollut mitään.

Runo katupölystä, aivokuumeesta ja Isosta Robasta

Harvoja ajatuksia
paljon tilaa niiden välissä
valtavia maa-alueita
kapeiden katukuilujen pohjalla pieniä ihmisiä
kohtaamisia, eroamisia
harvoja ajatuksia
turtunutta ikävää
oletuksia, unia
raitiovaunuja
naurua, katseita

Harvoja ajatuksia
katukoneita yötyössä
uskoa, toivoa
kaikki ihan vitun outoa
monta sanaa sanottavana
harvoja oikeita
ei niin että tänään
ei niin että tässä elämässä
vaan missä sitten?

Harvoja ehjänä selviytyviä
harvoja selviytyviä
kevään kaupunki
broder danielin cruel town
kevät vaatii tuntemaan näitä

Paniikin tunne
Iso-roballa
Fredan risteyksessä
pitää kiinni vielä hetken
ja kaikki on poissa
vain alkaakseen uudestaan.

Runo kolmesta tosiasiasta, kahdesta lämpölampusta ja yhdestä kysymyksestä

Kiiltokuvia, olutta muovituopissa
neljä vuotta kadonneen etsimistä
kirkas piste on tässä
paikalla hyvä syy ikuistua
samea piste on tässä
elä hetkessä
kuoletkin siinä
hetki se on kuolemakin.

Älä kynnä lattiaa vielä kun voit tehdä muutakin.
Oletko sinä pieni punatukkainen tyttö?
Et, eikä tarvitse.
Kiiltokuvia, ruumiita muovituolissa
rannalla, muovituolissa
vastaansanomattoman periksiannon ruumiillistumia
piiskaa niitä
sellainen ruumis ansaitsee jokaisen juomun
ja sinä
sinä ansaitset minut

Minut
ja minun ajatukseni
Älä kynnä lattiaa kun vielä voit tehdä muutakin.
Kipupiste on tässä.
Tervetuloa
Muuta en voi luvata
mutta tuhoa, kuolemaa
ja koko maailman.

Runo Munkkiniemestä

Soitan kelloa viisitoista vaille kuusi
ja kyllä minä tiedän että sinä olet eläin häkissä
jalorotuinen joka suhteessa
eläin häkissä
kellonaikojen orja
eläin häkissä

Katonrajassa kulkee putkistoja
ja kyllä minä tiedän että sinä tiedät
joku sieltä aina katselee
eläintä häkissä
keitän rooibos-juomaa
mietin tosiasioita
ja yhtäkkiä alhaalta
kuuluu kirkaisu
tätä turhaa paskaa

Älä tule takaisin
olin jo lähes ystäväsi.

Runo lyyrisistä ihmishahmoista Maunulan ydinkeskustassa

Tee taikoja
aamusta asti tee taikoja
Kompastu
asianmukaisen nolona nouse
tee taikoja
käänny vasemmalle
reittiopas opasti perille
asianmukaisen nolona ole siellä
tee taikoja
juo boolimaljasta
ja kaksin käsin
tiedät ettei yksi riitä
tiedät ettei yksin riitä
kenellekään muistoja
tee taikoja
juo
kaksin käsin
puhu Olli Paukkeen kanssa Dylanista
anna viiltävän keinovalon
anna viiltävän vainoharhan
lävistää kaikki
tee taikoja
anna todellisuuden lävistää kaikki
huomaa mitä ympärilläsi tapahtuu
älä huomaa
älä kompastu matkalla vessaan
anna todellisuuden lävistää kaikki
älä anna sumun pettää
pidä näkökentästäsi huolta!
tee taikoja
ole oma varjopuolesi
ole kuollut itsesi
ja niin
aamulla sinua kiittää
koko varjohahmojen yö.

Runo sivumerkityksistä jotka eivät liity räntäsateeseen

Tämä on kuudentoista kohottavan melodian
neljäntoista pakottavan muiston ilta
tekosyy palata kesäkuuhun
tekosyy miettiä
tekosyy elää
tekosyy miettiä

Tämä on sivumerkityksistä vapaa alkuviikon ilta
Tämä on elokuvallisen elämän jättömaalla vietetty
monen hyvän, monen apaattisen hetken
mittainen ilta.

Tämä on Handsome Family -ilta.
Tämä on asioiden uusiksi miettimisen,
tilisaldon laskemisen ilta.
Tämä on karu mutta kohdallaan
tämä ilta.

Tämä on turtumuksen, etäisesti huvittuneen
etäisesti huvittuneelta tuntuvan turtumuksen
kevyesti kaihomielisen kliseisen elämänasenteen ilta.

Runo katteettomista odotuksista keväälle ja kesälle 2011

Kastetta nurmella kun jalat pettää
siinä polvillaan
ja elämä virtaa
farkut, S-marketissa 30 euroa
ikuisesti pilalla
ja elämä virtaa

Musiikkia ikkunoista
miehiä munasillaan
Harjutorin sauna
ensimmäisenä helleiltana
örinää, ärinää
vittu minä en ole koskaan
vittu minä olen aina
elämä virtaa

Sähköiskuja.
Auringonlaskuja, liian totaalisia
elokuvien ensi-iltojen kaltaisia
penkereitä, koirapuistoja
iltoja.

Olen jo kauan sitten päättänyt että tällä kertaa.
Olen jo kauan sitten elänyt tämän kerran.
Heinäkuun lopulla Brahenkentän kupeessa citykanit panevat toisiaan
ja minä en ole tällä kertaa osa ratkaisua, en osa ongelmaa.
Olen jo kauan sitten päättänyt että tällä kertaa.

Minä en tiedä mitä väriä laskeva aurinko heijastaa
elokuussa, kun kaikki unohdetaan.
Minä en mieti nyt elokuuta
kun lumia pudotetaan kaduilta
ja olen sairas sinun takiasi
Minä en sitä mieti.
Minulla on kiinnitykset Kallion jokaisen kivitalonkaton haltioihin.
Minulla on suussani karvas maku
ja tiedän mistä se tulee.
Minulla on Diakoniapuiston jyrkän rinteen kautta
ilmaisutaidonlukion takapihan toukokuisen kauneuden kautta
Kallion kirjaston lukusalin ehtymättömän kauneuden kautta
tunteita joita
vain laskeva aurinko voi heijastaa.

Runo kauneimman nenän omistajalle

Huomenna
minä en suostu liukastumaan
Hiekanjyvissä peilijään päällä on sattumaa
mutta huomenna
minä en suostu rakastumaan.

Huomenna
minä en suostu liukastumaan
Menen portaat alas ja portaat ylös
ja Katri Valan puisto talvella on naurettava versio
siitä mistä halusin sanoa sinulle jotain
mutta en tupakkapaikalla
ja huomenna
minä en suostu rakastumaan.

Huomenna
minä en suostu liukastumaan
Voin tarvittaessa istua lauantai-illan ruuhkabussissa
jos sitä halutaan, voin altistua vihalle
ja vihata kaikkea paitsi sinua
ja vihaankin, kaikkea paitsi sinua
mutta siltikään
en vittu suostu rakastumaan.

Huomenna
suostun liukastumaan
Huomenna
jos otat kiinni
aina valmis tuhoutumaan.

Runo ristiriidoista

Älä viisastele
hengitä
älä astu Vaasankadun jokaiseen lätäkköön
hengitä
Puetko kangastakin päällesi
kun sataa jo vettä
ja nahkatakki hylkisi sitä paremmin?
mieti sitä
ja hengitä

Älä silti päästä ovea lukkoon
älä näe paholaisia muualla
kuin siellä missä niitä on.
Älä mieti liikaa
mutta mieti tarpeeksi
ja hengitä

Älä ole vähemmän kuin olet
älä silti halveksi realismia
Et sinä voi koskaan löytää tasapainoa
se on kaikki aina yhtä ristiriitaa
aamu ja ilta eivät koskaan lyö kättä
sukulaiset eivät tervehdi jos ystävä tervehtii
älä sure sitä
hengitä

Runo Johanneksenkirkon lähiseuduista loskan aikaan

Tänään aavistuksia tulevasta taistelusta
ei vielä tässä, nurkan takana
ei vielä tässä, muutaman ajatuksen
muutaman unettoman yön takana
tulossa
ja millaisena
eihän sitä vielä tiedä

Tänään lokaa ja kuraa joka paikassa
tänään jäätä ja kenkiin menevää soraa
joka paikassa
tänään uhkatekijöitä joita osaa varoa
huomenna uhkatekijöitä
joita ei

Tänään likaa.
Tänään vaaroja ja vaaroille alttiita
tänään ihmisiä eksyneinä
liian paksuissa takeissaan
tänään vain hetken häiveitä siitä vapaudesta
joka tuhoaa

Tänään rumuutta
tänään vahva tunne siitä
että rumimmillaan elämä on parasta
tänään ensimmäinen päivä
kun muistaa taas olemassaolonsa

Tänään ei missään nimessä
aikaa palata ajassa
tänään ei aikaa muistella
tänään ei aikaa
muisteta.

Runo Suomen ihanimmasta punkkaritytöstä arki-iltana

Se on hullu, sanotaan
Se on hullussa maailmassa ainoa joka jaksaa yrittää
Se ei pääse tänne sisään
ja tuonne sillä on porttari
ja sivusta sanotaan että sitä pitää pelätä
no vitut pidä
se on ihminen
se voi vaikka sammua syliini
ja se olisi siinä
ihminen

Se on sekaisin, niin minäkin
se on istunut Semaforin nurkkapöydässä ilman varsinaista syytä
Se osaa tuijottaa peiliä
näkemättä siellä mitään.
Se on herooisella tavalla pihalla.
Se on aina poissa
sitä ei voi pyydystää
se on ikuinen maanantai
ja olen sen lumoissa.

Runo Pispalan valtatiestä, sinusta ja minusta

Tärkeintä on jaksaa kävellä
siwaan, pulteriin, rajaporttiin, huomiseen
tärkeintä on hymähtää
pelolle
tärkeintä on olla hiljaa
turpa kiinni
tärkeintä on olla olematta
tärkeintä on sanoa kun on sanottavaa
tärkeintä on
itkeä jos itkettää


Tärkeintä on kuunnella iskelmää.
Tärkeintä on muistaa itsensä silloinkin
kun huvipuiston vuoristorata käy täysillä kierroksilla
ja peilitalossa on yksinäistä.
Tärkeintä on ja tulee olemaan
olla oma itsensä,
elää omat viisitoista minuuttia
harvoin käytetyn tavarajunaradan penkereellä
antaa kellon käydä väärää aikaa.

Tärkeintä on sekoilla
ja tärkeintä on seota.
Tärkeintä on Jean Ramsay
tutisevin parroin
alakerrassa
ihanana
tärkeintä on Jean Ramsay.

Tärkeintä on vittu vieköön olla oma itsensä.
Tärkeintä on sen suuren harjan harjatessa huutaa kimeästi tuuleen
Tärkeintä on tuntea!
Ei ole olennaista mitä tuntee.
Tärkeintä on olla viimeinen liukueste Lauttasaaren rannassa.
Ja viime kädessä
taksikeskuksen jättäessä vastaamatta
sinä olet ihan yhtä tärkeä
kuin minä.

Runo viikosta joka oli mahdoton kuvata

Olin portaissa menossa kuselle
kun se laskeutui kädelleni
valo, se laskeutui kädelleni
varpunen, harmaa, pistävät silmät
ja sen kenkien mukana oli tullut kuraa ja vettä
liukastumisen aineksia
valo, se laskeutui kädelleni
silmälasit ja niiden omistajat
mustuuden mustuuden mustuuden
orjat ja omistajat
laskeutuivat kädelleni
Olin kolme kertaa, neljä kertaa
nauranut sähkökitaralle
ja viisi kertaa virittänyt sen
ja ennen valomerkkiä se laskeutui kädelleni
neljätoista ärtymystä ja kuusikymmentä iltaa
sälekaihdin
aina sälekaihdin
sen takana lapset demoniset lapset kynsin hampain kynsin hampain
terävimmästä terävimmällä hiekkalaatikolla
laskeutuivat kädelleni
ja minä kestin puremat
ja minä kestin puremat
ja jäykkäkouristuksen uhan annoin
laskea kädelleni.

Runo elokuvallisesta elämästä

Sinun on helppo hymyillä
kun kompastelet haihtuvassa humalassa
kengät ja sukat läpimärkinä
sohjossa ja paskassa yli Hakaniementorin
aamun ensimmäiselle bussille
tiedät että se vie minne vaan
ja kokemuksia,
särky tarkoittaa vain kokemuksia

Huominen unohtuu pian
eilistä ei koskaan ollutkaan.

Sinä naurat kun sinua käytetään
banaaleihin ja vastenmielisiin tarkoituksiin
sillä tiedät että särmät kuuluvat hyvään tarinaan
sinä et ole koskaan osannut ajatella
muuta kuin sitä tarinaa

Sinä hymyilet ja naurat ja olet vilpittömän hämmentynyt
kun ajattelet kaikkia niitä
jotka tyytyvät keskinkertaisuuteen
keskinkertaisiin voittoihin
keskinkertaisiin tappioihin
aamuvuoron makuiseen perusahdistukseen

Sinulle tämä kaikki on totta
tasan niin kauan kuin jaksat uskoa sen.
Yksikin lipsahdus
ja siltä jyrkänteeltä voi pudota kauan ja kauan
niin kauan
että ehtii miettiä
miltä tuntuu tuhoutua.

Runo liukkaasta jäästä Porvoonkadun ja Kotkankadun kulmassa

Teidän paraatinne alkaa jo aamuseitsemältä
lasista toiseen, peilipinnasta toiseen
leikkijäätä lasissa
kaupunki ei voi teitä hiekoittaa
lasista toiseen, peilipinnasta toiseen
tavoitatte lopullista tasapainoa

Minä olen usein katsellut teitä
ja miettinyt teitä
ja myönnän ettei minullakaan
ole mummonastoja kengänpohjissa
mutta miten te osaattekin päästää irti
ja antaa kuolan valua
paikoissa joissa sitä ei oteta kiinni
paikoissa joissa se valuu
lattianrakoon
aivopuoliskojen väliin
teihin itseenne
kunnes teitä ei enää ole

Milloin sinä avasit sen oven jota ei saa kiinni?
Kuuletko sinä jos minä huudan korvaasi?
Et.

Sitä muistokirjoitusta ei tule
jossa sinun ainoaksi ansioksesi mainitaan
kykysi varastaa viisi askia sinistä Chesterfieldiä
kenenkään sitä huomaamatta.

Mutta tämä ei ole runo sinua vastaan
ei, tämä ei ole teitä vastaan.
Tämä on runo joka syntyi pelosta
ja aavistuksenomaisesta ahdistuksesta
ja varmasta tiedosta
että sinä et lue tätä runoa.

Runo Roskapankissa lauantaiaamuna tehdyistä suunnitelmista

Vuosien kuluttua koittaa se huominen
joka valkenee tähtien valoon
tähtiä sinä kauniina päivänä olemme me
vuosien kuluttua se koittaa
ja muistoissa nämäkin kuralätäköt lattialla
baarineidin suu viivana
kirjoitetaan osaksi tarinaa
jota monessa ensimmäisen vuoden soluhuoneessa
Malminkartanossa ja Itäkeskuksessa
luetaan

Jos sinä sen sanot
ja jos minä sen sanon
on se totta.

Mutta kun ovi avataan
ja julma valo lyö kättä pidemmällä turpaan
on helppoa, helpointa unohtaa.

Niin ei koskaan saa tapahtua
ja jos sinä unohdat Roskapankin lauantai-aamuna
minä tiedän että me molemmat
kuolemme ilman kunniaaa.

Runo kuvataideopiskelijoista Kultapalmun pöydässä

Puupaneeleita vasten
ZZ Topin Rough Boyn akustista tulkintaa vasten
sinun nenäsi näyttäytyy kauneimpana mitä täällä on
Baaritiskille nojaillessa
sinun tapasi tilata yksi tuoppi
näyttäytyy kauneimpana
mitä on

Ota se lehtiö esiin
ja anna ystäväsikin ottaa
minä en näe teidän ääriviivojanne tänne
mutta tiedän että ne ovat taidetta

Katso mietteliäänä jonnekin
käy tupakalla
ota ystäväsi mukaan
ole hiljaa
älä pilaa tätä teosta

Älä anna minun tietää
jostain Harri-nimisestä mulkusta
älä suunnittele tyttöjen iltaa
polta ihmeessä kalliita menthol-savukkeita
sen sijaan että käärit sätkiä

Älä luule
että voit noin vain kävellä Kultapalmuun
ja riisua takin yltäsi
ja jumaluuden.

Runo peleistä ja peileistä

Syyskuun alussa vanhan vuosituhannen puolella
kun seisoit lasiputken päässä
modernin ja postmodernin vaikutuksille alttiina
sinut haastettiin pelaamaan

Sinä olit innokas mutta hävisit
säännöt eivät koskaan auenneet
liian isoja panoksia liian väärään aikaan
ja pieniä arkipäivänä luentosalissa

Sinä pelasit vuosia löysää peliä
et edes jaksanut yrittää
Ateljee-baarin nurkkapöydässä vasta
sinä pitelit kaikkia kortteja
tai keväisin puistoissa
hetken ajan
sekään ei kiinnostanut

Tokoinrannassa sinä joskus katsoit likaiseen veteen
juuri siellä sinä näit kuvajaisen
olitko se sinä?
se oli jotain minkä halusit sellaiseksi tunnistaa.

Ja mitä useampi erä otettiin
sitä aikaisemmin annoit kaiken mennä
oli vapauttavampaa luovuttaa

Tokoinrannassa sinä voit yhä katsoa likaiseen veteen
kyllä se olet sinä
mutta likaisen vedenkin voi kevät kirkastaa

Etkä sinä enää pelaa
koska tiedät nyt että siinä voi menettää kaiken
ja sinä tiedät että jäljellä on vain vähän
ja sinä tiedät että siitä on pidettävä kiinni
ja sinä tiedät että tomuisissa huoneissa
ja valmiiksi ajatelluissa ajatuksissa
voi sairastua kuolemanvakavasti

Ja sinä tiedät
että sinun jäljellä olevat vuotesi
ovat sinun

Runo siitä miten kummajaisia kaivataan

Puoli vuotta sen idean jälkeen
te kaikki olette edelleen siellä
toiset pöydän alla
toiset levysoittimen takana
niillä kahdella ei eroa

Puoli vuotta ja puoli tuntia
ennen valomerkkiä
kenen parta kasvaa
kuka muuten vaan rakastaa

ja rakkauskin näillä hoodeilla
on kreisibailausta

Sinä olet sympaattinen
pidä turpasi kiinni
toivo etten osu tiellesi huomenna
toivo etten kirjoita tätä runoa
jos olen pahalla tuulella.

Runo Vattuniemen ja Suonionkadun välisistä tosiasioista

Punaista, ruskeaa
aurinko nousee ja sinut muistetaan
lähimmässä kuralätäkössäkin
värien sairaassa kirjossa
teidät muistetaan

Portaiden alapäässä
teidät muistetaan
Baaritiskin takana
teidät muistetaan
Ei ole lausuntoa
josta teitä ei muistettaisi
ei ole lauantaita
ei suositusta ravintolaan
ettei teitä muisteta

Ei ole hampaita pöytäliinassa
ei hiusväriä peilipinnassa
ei ole parempaa ideaa
ei huonompaa
kuin se josta teidät muistetaan
Ei ole teitä
ellei ole niitä tilanteita
joista teidät muistetaan
Ei ole meitä
ellemme me kykene
teitä muistamaan
Ei ole Mikkeliä paitsi se
josta teidät muistetaan
Ei ole Kalliota paitsi se
josta meidät muistetaan

Runo raskaasta ja keveästä

Monen valomerkin lähestyessä minä mietin sinua
niin kuin askarruttaa ikkuna pimeän aikaan
ikkuna josta näkee
vain oman heijastuksensa

Juotko aamukahvisi aina nauttien siitä?
Eikö se koskaan ole liian vahvaa
eikö yleinen maailman paskamaisuus
koskaan laimenna hekumaa?

Ja kun iltaisin raahaat jonkun sinne
neljän seinän sisälle joissa kotisi on
niin eikö se jätä jälkiä
vai etkö vain välitä
naarmuista pöydänpinnassa
sekavista viesteistä
alusvaatteista hankalissa nurkissa?

Minun asuntoni
on täynnä haavoittuvia pintoja
joita suojelen kiihkeästi vaurioilta
ja siksi tätä mietinkin

Seison sen peilipinnan edessä
ohutta lasia, vahvaa lasia
ja mittaamattomia etäisyyksiä
mittaamattomia etäisyyksiä

Valomerkin jälkeen
olen tottunut rikkomaan asioita
ja aamulla kahvikuppeja.

Runo sadunkertojien ammattikunnasta

Minäkö seisoin Kurvissa
bussipysäkillä, sohjossa
autojen metelin keskellä
ja tarkkailin ihmisiä
ja keksin niistä tarinoita
koska kirjailijana
niin on toimittava
minäkö niiden rakkaudet kuvittelin
ja vihat ja vitutukset
minäkö ne elämät elin
siinä sohjossa

Niinhän minä voisin sanoa
minä voisin lisätä kierroksia
romantiikkaa
istua muka Kolmessa Kaisassa
lennonjohdossa, kuten sanotaan
lasi kädessä ja katsella
Kurvia, sitä kaikkea
kyllä, minä olen katsellut sieltä
mutta en ole kirjoittanut
siitä ainoatakaan tarinaa

Totuutta ei ole
mutta totuus on tässä
lyijykynä sydämen läpi
sillä kliseiden verellä kirjoitettuna
kaikki on totuutta
rakkaus oli alun perin nimetön
se oli alkutunne vailla hahmoa
mutta nyt tuhannen paskanjauhajan jälkeen
me kaikki tiedämme mikä on rakkautta

Ja sen voi kuvitella Kurvissa
bussipysäkillä, sohjossa

Runo lumisateesta Kallion Eirassa

Olet ihminen
joka valitsee hiljaisuuden
mutta vain viideksi minuutiksi
sinä etsit käännekohtaa
mutta vain hetken kerrallaan
sitten kyllästyt
ja astut seuraavaan baariin

Olet tämän lumisateen valkoiseksi täplittämänä
kauniimpi kuin oletkaan
mutta petosta

Jossain verhojensa suojassa
porvarit katsovat salavihkaa
ja arvailevat
ne eivät saata tietää

Hesarilla kaikki oli niin kuin aina
tähän aikaan vuodesta ohjelmakalenteri Lepakkomiehen ovessa
on aina jäljessä
paras keikka oli eilen

Olet valmis nukkumaan
ja heräämään
ja nukkumaan
ja heräämään
ja sen kierteen katkaisee
jokin jossain vaiheessa
olet ihminen
joka pakenee tätä totuutta.