Runo yliopistokaupungista

sumu nousee sillä hetkellä kun Raekoja platsin sitkein varpunen nukahtaa
sumu nousee ja suihkulähteen pinta on harmaa
jossain laulaa kuoro joka vakuuttaa minulle luottamustaan

olen tässä niin kuin tuuli joka puhaltaa joelta
hetken aikaa ja kohta toisaalla
minä tunnen ihmisiä jotka ovat kävelleet kaarisillan kaaren yli humalassa

katsoiko hän veteen juuri silloin kun on vaikea tietää
onko lähempänä alkua vai kuolemaa
silläkö hetkellä olisi pakko liukastua
väljukoht, sihtkoht
jompikumpi niistä on tässä kaupungissa
tai molemmat

aurinko nousee tai ei laskenutkaan
valo syttyy huoneeseen Raekoja platsin laidalla
suihkulähteen veteen ei huku edes humalassa.

Runo humalaisista tanssiaskeleista pelilaudan reunan yli

Sisätiloissa näytät yksinäiseltä
epätoivon sankari lasinsa ääressä
tomuisia levyjä ja pitkiä katseita
sinuun voi huumaantua

hyvä valehtelemaan ja parempi pelaamaan
mutta kuolema tekee tuloaan
ja sinä et ole rakastanut ketään koskaan

Makaat moralismin ulottumattomissa
vuoteella humalassa polttamassa tupakkaa
näet: tämä on jonkun kirjoittama kohtaus
näet: tämä on elokuvaa
osaat kuvitella toiset kasvot sille huijatulle
joka ehti jo nukahtaa
sinä et arvosta nukkumista
sinä et ole nähnyt unia koskaan

Sinua ei ole olemassa
olet hiekkaa Vaasankadulla kun tuuli puhaltaa
olet rämiseviä punaisia tölkkejä tuulessa
sinua ei ole ollut olemassa koskaan
pelin pelaajilla ei ole sielua
pelin pelaajilla ei ole lohtua
sinua on liian myöhäistä pelastaa
aamulla valo on kylmää ja varikset
hiljaiset varikset katsovat sinua
et herää enää koskaan.

Runo elämäni rakkaudesta, joka ei ole minun

Nurkissa on pölyä ja pöydällä on pölyä
aina tässä kohtaa suhdetta kaikkialla on pölyä
puhalla ja se nousee ilmaan
avaa ikkuna ja se hajoaa ilmaan

Ovissa on jälkiä ja seinissä on jälkiä
aina tässä kohtaa suhdetta on vääriä kosketuksia
puhalla ja kipu helpottaa
puhalla ja se katoaa ilmaan

Täällä on kolme peiliä ja katson niihin
Täällä on muistikuvia ihmisistä ja katson niihin
päiväkirjoihin voi kirjoittaa irrallisia havaintoja
muistella seitsemän goottitytön iltaa
se katoaa ilmaan

Sängyn alta kuuluu huutoa
patjan taitteista yövieraiden runoja
minä en omista tätä kaikkea
en omista kummituslinnaa
eikä kukaan omista rakkautta.