Runo mystifioivasta spedeilyn katedraalista

Tämä ei ole manifesti
vaan asiallinen kuvaus tavoitteistani
sopiva vaikka apurahahakemukseen

Ennen kaikkea haluan viihdyttää niitä
jotka viihtyvät kirkkotarhoissa ja kirjastoissa
unohdettujen muistomerkkien juurella
jotka etsivät jugendtalojen seinistä laattoja:
"merkkihenkilö asui tässä kaksi viikkoa juhannuksen jälkeen
silloin kun talonpoikaismarssia valmisteltiin"

Heille haluan rakentaa mystifioivan spedeilyn katedraalin
kansoittaa sen kärjistyksillä, stereotyypeillä
draamakuninkailla ja ylettömyyden kuningattarilla
suurilla sanoilla ja lopullisilla teoilla
sydänverellä, joka sotkee paperin
ja tihkuu isänmaan ihohuokosten läpi

Tämän on oltava myös rakkauskirje
vaikka osoitetta tai vastaanottajaa en tiedä
eikä abstraktioille kannata sellaisia kai kirjoittaa
lähimmäksi saatan päästä ajatellessani tätä
rakkauskirjeenä kaikelle lukemalleni
Tolkienista Tikliin ja Waltarista Walleniukseen
siis rakkauskirjeenä saduille, jotka sivuavat todellisuutta
mutta vain valikoiduissa risteyksissä
niin että näiden maailmojen hetkellinen päällekkäisyys
jää elämään vain aavistuksena jostain syvemmästä

Silloin kun en enää tiedä
näenkö häivähdyksen satua todellisuuden lomassa
vai arjen aran kosketuksen fantasiamaassa jossa elän
olen päässyt tämän yhden mahdollisen
yhden ajoittain kulkemani
tien päähän

ja voin aloittaa uudelleen

Runo kaksivuotispäivästä

toukokuun alku

yhdeksältä illalla

ensimmäistä kertaa

kotikatua

auringonvaloa 

puutalojen takana

utuista hämärää

leikkipuiston takana

sirkusharrastaja ylittää Intiankadun

kärrynpyörillä

kaukorakkaus

sulaa suudelmaan

vuosipäivänä

katson ikkunasta

taivaalta rakeita

silti kaunista

aamuisin varpuset

minun ja katon välissä

lentäkää puolestani

kun en itse osaa

Runo mustasta kaivosta

valmistaudu huolella
hengitä syvään
puhtaat lakanat
anna varjojen tulla
yritä hukuttautua

mutta tämä on se musta kaivo
johon et voi vajota

et läpäise sen pintaa
kuvia värikkäitä kuvia
valomaalauksia sen alla
ulottumattomissa

ja selän takana
vanha vakaa maailma
sekunti sekunnilta lähempänä

kunnes luulet että kellut vedessä
kasvot tähtiä julmia tähtiä päin
irvistävä keuhkotautinen Uuno Kailas
katsoo taivaasta
lausuu sydämenlyöntiesi tahtiin

kaksi ovea
uneen tai kuolemaan