Valoisan yön runo

Miksi en olisi hiljaa?
Minun epätarkka katseenikin näkee
sellaista mistä ei auta puhua
sinä, ja tämä olemassaolon komedia
kyllä minä niitä mietin
nyt ja aina
päätin vaan vaieta

Näin uhkakuvia, mahdollisuuksia
taivaan sineä, tekstiviestejä
paluuta aikoihin joihin ei voi palata

Näin itseni peilistä
Kuulin sanoja, voisin ne sanoa
Näin tuhkaa, palaneita kaupunkeja
päätin olla ostamatta tulitikkuja

Näin maailman, minua suuremman
sanoin että näin
ja olin tervetullut koska tahansa
Mutta näin erilaisia skenaarioita
ja sinut kuvana
kirjoituksena
minun kirjoituksena

Siis miksi en olisi hiljaa?
Näkemästään ei aina voi puhua.
Mennyttä ei aina voi muistella
ei voi, ei kannata.

Olet silti olemassa.

Päivänlaskun runo

Laitoin takin päälle
avasin viimeisen kaljan
sininen muuttui mustaksi
ja ihmisten katseet sameiksi

Pölyä
lokkien vihamielisiä katseita
tämä ilta on jo nähty
ja se muistuttaa useita tulevia

Jos en jaksakaan puhua kanssanne
voin ainakin kuunnella
ja siltikin
ajatukset harhailevat toisaalle
viime kesään
apteekin kassalle, Suomenlinnan nurmelle
epätoivon viimeisille taistelukentille

Minä säilytin tasapainoni myrskyssä
kaikki ympärillä kaatui
ja taisi siinä omakin ihmisarvoni tulla tempaistuksi tuulen mukaan

Nyt olen monta kokemusta tyhmempi
raateluhampaat vaan kasvavat
ja tällaisina iltoina mietin:
onko minusta enää valoon?

Viikonloppuruno

Raskaiden jalkojeni askeleet
konepajan kulmalla
siinä mihin rakennetaan uusia asuntoja
En minä tästä kohdasta omaa muistoja
ajatukset ovat omia
tunteet jotain mistä puhun yöllä silloin kun ei pitäisi
puhua mistään kenellekään
eikä ainakaan konepajan kulmalla
tarttua puhelimeen ja soittaa
siihen numeroon joka alkaa
siitä mihin järki ja kohtuullinen elämänasenne päättyy
mutta konepajan kulmalla
siellä ei enää valmisteta muuta
kuin epäonnistuneita kohtaloita
ja kun sanot: "mulla on nyt vähän muuta"
tajuan että liukuhihnalla
on muitakin kuin niitä tavanomaisia,
onnettomia.

Kesäkuinen runo

Viimeinen mahdollisuus seisoa siinä risteyksessä
jossa saatana kohdataan
ei se ole tämän päivän asia
sinä sen sanoit että saatana
minä nauroin
nousin raitiovaunuun ja nauroin
ja kiskojen kirskuessa saatana
jäi kerrankin yksin

Siellä oli vihreää ja punaista
uuden aamun lauluja
jokaisella hengenvedolla
jotain parempaa
sinä saatana
jossain pusikon kulmalla
aina, mutta vain unena

Kuljin koko kierroksen
avain sopi oveen
ja ovi avaimeen
ikkuna oli auki
toipuvat juopot sisäpihalla
kuin muistutuksena
tänä kesänä
vain toinen meistä
voi surra turhia