Runo koirasta nimeltä Redi

kerran tuossa lähellä Kymintiellä asui nainen
joka nousi kallioille ja maalasi sinisen taivaan
ja tallasi polun sinne lähiömetsään
ja siitä asti taivas on ollut sininen
ja siitä asti tie on vienyt sinne asti

minä asuin täällä ennen sitä
oli outoa että näin siitä liskojen unta
vaikka en muistanut sitä naista

aurinko nousee korkealle
ajatuksia korkeammalle

ei niin korkealle
kuin aamun villitsemä koira loikkaa

Runo Peppi Pitkätossusta Annalanmäellä

nyt olen yöllä Annalanmäellä
ja kesä kallistuu viileään luisuun
ja takki on puettava päälle

ja jos täältä laskeutuu Hämeentielle
on tunkeiltava porvareiden takapihojen kautta
aina mielessä se kivi
jonka voisi heittää ikkunaan

mutta takki on päällä
sen rintaliepeessä Peppi Pitkätossu -pinssi

nyt olen täällä missä Helsinki perustettiin
kuka puhuu historian painolastista
on kevyttä olla täällä nykyisen yläpuolella
ajatella silloin sotiin kuolleita
ajatella silloin nälkään kuolleita
koska ne eivät ole tässä
kuolemassa

niiden hautojakaan ei enää ole
niiden kirkkoakaan ei enää ole

muistomerkkejä
suurmiesten profiileja

Peppi Pitkätossua

Runo ikuisesta siestasta

Saatan joskus puhua vahingossa kunnianhimosta
mutta totuus on, että haluan elää espanjalaisessa maalauksessa
banaalissa katutaideteoksessa,
jossa hellehattuiset välimerelliset tyypit viettävät siestaa.

Kävelen R-kioskin ohi
työntekijä ja kanta-asiakas vetävät röökiä penkillä sen edessä
kävelen sisään kioskiin
lunastan kolmen päivän Flow-lipun
työntekijä näyttää siltä
että on printannut niitä muillekin.

Jokaisena kauniina päivänä ajattelen
että tämä maa pitäisi sulkea
vapauttaa ihmiset makaamaan jossain
missä ruohonkorret raapivat selkää.

Vaikka verinaarmuillekin
niihinkin on voiteita.