Runo ravintolavaunussa räntäsateessa ajatelluista ajatuksista

Kuka sen rajan piirsi
ja kuka sen ylitti?
Lumeenko minä hukuin
vai puoli kolmelta yöltä koettuun
tarkoituksettomaaan paniikkiin?

Montako harhaa ehtii tuopin aikana nähdä?
Entä silmänräpäyksen?

Miksi minä olen enemmän vapaa
kun suljen oven?

Minä syytän kaikesta
valkoisia palloja
mustalla pohjalla.

Sinä tuskin ymmärrät
että tällä kertaa
todellisuus oli
vielä aamullakin
vaikka pallomekko olisi
mytyssä lattialla.

Runo Nazibatmanin viidestätoista ystävästä ja mansikkamargaritasta

Voi liskoihminen
sinä et ole sisäpihasi keskellä
eikö reunoillakaan juhlita
rumaa huonoa ideologiaa

Voi jeesus sinä et tajua
viittätoista sinua kauniimpaa
Ne olivat täällä
Hansasillalta oksennettiin juuri sinun päällesi
ja kun yläasteluokallinen hupparipoikia
valloitti metroaseman
et sinä ollut kaunein vaan ne idiootit
mutta juuri siksi sinä

Juuri siksi
nahka on kauneinta sinun ylläsi
Juuri siksi
Lady Gaga on parasta kun sinä sitä soitat
Juuri siksi
huominen
Juuri siksi
monta eilistä

Runo viidestätoista baarista jotka muuttivat minua

Tähdet, nuo perkeleet
lähimpänä silloin kun makasin lumessa
vanhan torin luistinradan pukukopin takana
enkä edes humalassa
vaan koska halusin

Minä halusin vajota siihen kylmään
ja halusin että lumi menisi vaatteiden alle
se tuntui
Minä en ollut vielä haavoittuva
ja se tuntui hyvältä

Minä en nukkunut siellä
vaan toden sanoakseni olin valveilla
minä en ollut se josta te olitte huolissanne
te, jotka ette nähneet muuta
ette muuta tulevaa kuin mustan joen
te huolissanne?
Minä olin valveilla.

Minä valvoin sen tuhat yötä
ja tulittehan tekin vastaan jossain vaiheessa
rappusissa, matkalla alaspäin
Tulittehan tekin vastaan
karaokessa, laulamassa Paratiisia
tulittehan tekin vastaan

Tähdet, nuo perkeleet
Tulittehan tekin vastaan.

Runo kahdesta vaaleaveriköstä ja yhdestä museoraitiovaunusta

Minä en ollut siellä.
Minun silmäni tuijottivat vastaan
ja olin itse sohvan alla piilossa
mutta minä en ollut siellä.

Sinä osasit laskea kymmeneen
ja vielä kun aamu koitti
oltiin kahden käden sormissa
mutta minä en ollut siellä.

Minä tiedän että sinä näit taivaanrannassa
sellaisia punaisen sävyjä
että sinä kerroit niistä kaupungin keskustassa hyvin monelle
ja sinä luulit näkeväsi maailmanlopun
enkä minä tiedä maailmasta mitään
mutta minä en ollut siellä.

Silloin kun sinun etiketitön pullosi tyhjeni
ja öljy valui Eläintarhan skeittipuiston kohdalla jalkakäytävien ränneihin
silloin minä näin vaalean aaveen siellä missä entisen nesteen ääriviivat hämärtyy
siellä missä viisitoista museoraitiovaunua odottaa sivuraidetta
Minä näin sinut siellä

Runo ajattelematta jääneistä ajatuksista

Katsoin peiliin ja tajusin
että silmäni ovat lasia
näin heijastuksen heijastuksen
monta kerrosta postmodernia ahdistusta
teki mieli vetää turpaan sitä mulkkua

Kolme vuotta sitten Ruttopuistossa lupasin
että en enää koskaan hyväile näitä paholaisia

Siitä asti olen elänyt
betonikellareissa
ja väestönsuojissa
ja yleisemmällä tasolla
paikoissa joissa on rakoja
kivien välissä
on rakoja

Vittujen kevät se ei voi olla sama asia
että lukee tunteista kirjoista

Minä kirjoitan sen minkä tarvitsen
ja vaikka väkisin manaan
itseni elämään

Runo lumihangesta johon ajatukset voivat hukkua

Kerro minulle mitä tunsit kun makasit selälläsi joutomaalla
ja pyydystit niitä lumihiutaleita kielelle
viattomuutta voi olla vain kahdenlaista
aitoa ja tekaistua

Kun elämää romantisoidaan
ja säätiloista tehdään itseään suurempia asioita
niin sopii muistaa että todellista kylmyyttä
ei koskaan ole muualla kuin sydämissä

Sitäkin on nähty ja sitäkin on koettu.
On seisottu bussipysäkillä ja turhauduttu
vielä jostain paljon yhdentekevämmästä
kuin tämä tässä nyt.
Bussi ei tullut.
Nekin kyyneleet kuivuivat
ja tämäkin talvi loppuu.

Tulee uusi kesä
uudet jumalat
ja uudet ongelmat.
Niille.

Runo nylkemättä jääneistä päänahoista

Syvään lumeenkin voi kadota
ja matkalla bussipysäkille
moni hukkunut huutaa sitä apua
jota et anna
se tulee viiden minuutin kuluttua

Se tulee
viiden minuutin kuluttua
ja kun se tulee
sinä pääset pakoon

Sinä pääset
pakoon harsonomaisia lupauksia
pakoon kolmea viisasta silmää
pakoon jälleen uutta mahdollisuutta

Sinä pääset pakoon.

Runo Antti Tuurin kirjoittamatta jääneen romaanin jälkimainingeista

Katsoin itseäni ulkoapäin kun horjahdin vaunueteisessä
jokin oli kuollut ja jokin enemmän kuin koskaan
valmiina elämään

Siihen voisi istua lepäämään
mutta kerro, kerro minulle
miten voisin koskaan saavuttaa samaa otetta
kuin silloin kun jallupullo avataan
ja pellot, jokaisesta ikkunasta pellot,
huutavat sänkisyyttään

On mentävä
On palattava
On leikittävä se draama
loppuun asti

Runo Aleksis Kiven ja Mikkelin välimaastosta

Viihdyt parhaiten huoneissa
joissa on nurkkia ja kulmia
ja aikaa piiloutua
viihdyt parhaiten tutuissa maisemissa
sen oven sisäpuolella
ilman toivoa

Olet linnoitus ja saari
viihdyt kirjojen kliseissä
sinä hyppäät junaan
ja odotat pettymystä
viihdyt sen turvallisessa huomassa

Mutta ei, et sinä viihdy
sinä vain luulet niin
ja jokaisen aamun koittaessa
on yritettävä uskoa valheisiin
muuttaa ne totuuksiksi
mutta siltikin, aina
uskottava valheisiin

Junat kulkevat paikkoihin joita et tunne
ihmiset sanovat asioita joita et arvaa
ei, sinä et tunne tätä maailmaa.

Marraskuun neljäs vapaudenkaipuinen runo

En minä herää siksi että kärsisin
ja jos kärsin, niin en kirjoita sitä kirjoihin
En minä kävele kadulla sinun ohitsesi
Minä kävelen, ja sinä olet siellä mihin haluan

En minä nukahda silloin kun ajattelen sinua
ja jos ajattelen, en näe unia
En minä luule että sinä olet yksi ihminen
Sinä olet, ja olet sitä mitä minä haluan

Marraskuun kolmas runo

Ole hiljaa, olet kyyninen
Ole hiljaa, et ole tarpeeksi kyyninen
Älä sano, se satuttaa
Älä hymyile, se ahdistaa
Älä sano
Älä ole
Äsken vielä vihreä jalankulkija Roskapankin risteyksessä
paransi elämää ja tunnelmaa
Älä tule, älä pilaa
et ole olemassa

Älä ylitä rajaa
minä saan sanoa sinulle
sinä tuhosit minut
niin sinä sanot
sinä, liskoksikin limainen
pysy kaukana
pysy lähellä
ei minun tarvitse tietää
mitä tarkoitan

Minulla menee nyt hyvin
niin minullakin
Minulla menee nyt huonosti
niin minullakin
Sinun meikkisi ovat levinneet
ja minulla niitä ei ollutkaan
Minulla blaa blaa blaa
ja sinulla blaa blaa blaa

Ja kun kolmelta yöllä viha kadottaa liikevoimansa
sitten on vain rakkaus
ja monta miljoonaa irrallista sanaa avaruudessa
tuhottavana

Marraskuun toinen runo

Kirjoitan tätä yöllä
mutta tämä kertoo aamusta
vasta kun valo lankeaa tähän
olen vapaa ja voin poistua
silloin en ole kirjoittamassa

Onhan niin, että jokainen päivä
tulvii mahdollisuuksista yli
kunnes pimenee, ja ne kaikki valuvat hukkaan
katsot synkkänä ulos, yrität nähdä
missään ei vaan ole nähtävää

Suljet ovia, avaat ovia
teet sen miljoona kertaa
ja miljoona kertaa
ja unohdat, mihin suuntaan piti kulkea.

Marraskuun ensimmäinen runo

Minä en tiedä miksi pimeys pelottaa
ensimmäinen muistoni koskaan
elokuuta ja napapiirin sankareita
talossa Sahanperällä
Rovaniemen Lisbeth Salanderina
ja ne lehdet olivat liian kuolleita
ja se koira häkissä pihalla oli liian yksin
ja talon isosisko
ei siinä ollut ainesta pienen pojan elämän rakkaudeksi

siksi kai keltaiset lehdet
ahdistaa aina edelleen

Mutta kun ensimmäinen valkoinen teennäinen vaippa sataa
juuri sinä yönä, jonka sitä viettää nukkuen
silloin vapaus saa merkityksiä
joista ei tässä puhuta
joista ei
puhuta

Syksyn merkitys on siinä keväässä
johon kaikki hiutaleiden väliin jäävä tila vihjaa.

Runo syysmyrskystä Kurvin tuulitunnelissa

Portaat ylös tiistaiaamuna
ja vaikka kahvi maksaa kaksi euroa
ja tappaa talossa ja puutarhassa
niin se on sen arvoista

istua Kolmessa Kaisassa
ja katsoa vaakasuoraa väkivaltaa
ja raitiovaunupysäkkien versioita
jäisen helvetin hengestä
Irkutskista, Jenistä
ja mummojen yrityksiä päästä kuutoseen
kun siperia opettaa
koko ajokaistan mitalta

ja kaksikymmentäneljävuotiaan
kauniiseen kirpputorivaatekertaan pukeutuneen
vaaleatukkaisen naisen tuskaa
kun Paloheinästä tuleva bussi
purkaa ohimennen koko ruskean lastin juuri Fidasta ostetulle mekolle

ja natsikeskitysleiripunkkarin
avunantoa tarvitsevan olemuksen
laukeamista suureen huutoon
pysäkeillä siinä keskellä
et sinä, et ikinä
en minä, mutta jonain päivänä
kun sade on poissa

Runo yönseuduista

Avaa ikkuna, hengitä
vielä pimeää
kahvintuoksua
ja naurua
alakerrassa
rakkautta
jos sen niin tahtoo sanoa

Avaa ikkuna, murra
kylkiluut
samantien ne kaikki
ja samantien
tapa ihminen
tapa tunteet
jos niitä muka on

Kävele
Kävele poika sinne minne pitää
Kävele ohi terassien, naurajien
Älä poika mene sinne
se ei ole vielä tänään
Kävele
Kävele poika sinne
Kävele
Älä kysy minne

Tapa poika
tapa
Tapa poika
Älä kysele

Sinuun sattuu
no niin niihinkin
Tapa poika
Kuole poika
Sattuu
mutta ei pitkään
se menee ohi poika

Avaa ikkuna
hengitä
se menee ohi poika
se on vain yö poika
ja aamu tulee
aamu tulee aina
poika

Runo rokkenrollin vihaamisesta

Punaiset vaatteet, musta kitara
mustat vaatteet, punainen kitara
he ovat niin totta
mutta totta eivät ole sinun sinisenkirjavat
kielellisesti ontuvat
päiväkirjan sivutkaan

Rakas ystävä jos uskot valheisiin
niin älä noin huonoihin
Minä olin sentään joka aamu samassa huoneessa peilikuvani kanssa
ja ne kolme sointua
eivät koskaan riittäneet tyydyttämään
edes sinua

Runo täysikuusta Ounasjoen yllä

Elokuun viimeisen yön heinikko haisi siinä
hieman joelta ja sinä olit joka tapauksessa
jokaisessa korressa

Meillä ei ole hiekkasärkkiä
on polku Vennivaaraan
maalaiskuntaa ei tehty sinun takiasi
Minä olen aina kasvanut niissä kohdissa
joissa sähköjohtojen takia on raivattu
kaistale maisemaan
Rumaa mutta totta

Niiden rivitalojen takapihoilta minä sinut löysin
Kerran istuit siellä märässä nurmikossa
annoin kättä ja nousit
sieltä ei palattu koskaan

Runo hätäuloskäynnistä

Kuvitellaan valtameri
Kuvitellaan mustuutta, kylmyyttä ja kuukausia
vuodenaikoja
Kuvitellaan laivasto
Kuvitellaan historiaa
Kuvitellaan uskottavia sanoja

Kuvitellaan kolme ryppyä lakanassa
Kuvitellaan t-paidassa laulaja
jonka levyjä en juurikaan omista
Kuvitellaan bussimatkoja, kuvitellaan
kuvitellaan saatana
kuvitellaan saatana edes jotain
ei kuvitella

Kuvitellaan aivan kaikki,
lakataan kuvittelemasta.

Ei lakata.

Kuvitellaan kahvinhaju Meiran tehtaalta
kuvitellaan uskallus
Kuvitellaan muistot
ja muistetaan kuvitelmat
ja viimeisetkin illat
nekin muistetaan nyt
nyt kun kuvitellaan
kun kuvitellaan
lumihiutaleet
kuvitellaanko lumihiutaleet?
Merimiehenkadulta Johanneksenkirkolle
puiden, jumalien
lumihiutaleet

Ja kuvitellaanko peili
ja kuvitellaanko ahdistus
ja kuvitellaanko sinut
ja kuvitellaanko minut

Runo epämääräisestä ja arveluttavasta ikävästä

Sinä olet jo kolmannen kerroksen kohdalla
eikä tämä ole ehkä viimeinen kerta
mutta miten seuraavaan voisi uskoa näin tyhjässä asunnossa
näin turhat unelmat ainoana seurana

Sille voi antaa nimiä
vitut sille voi
ei parhaallekaan ystävälle voi puhua asioista joita ei ole
niitä ei saa olla, ne ovat olemassa
vain tämän runon muodostamassa
valetodellisuudessa

Mutta: värit, hajanaiset muistikuvat
viime yön jumalille teurastettujen uhrien veri
kaikki se on kai täällä vielä huomenna

Ja romantiikka on sitä
että menee nukkumaan aikaisemmin nähdäkseen unia

Runo Vanhasta Euroopasta ja unelmista Kallion äärilaidoilla

Vasta kahdelta yöllä tajutaan suurta taidetta
helppoa, laittaa sanoja sanojen jälkeen
ja kuvitella
niille merkityksiä
kun on luettu liikaa
liikaa ja liian boheemia
Bergmanista Smithistä Donnerista
maailmansotien välisestä ajasta
latinaan ja vanhaan kreikkaan erikoistuneista kouluista
vittu mitä naurettavaa roskaa

He tekivät sen tosissaan
mutta tämä on Harjukatu
eikä Kustaa Vaasassa tunneta filosofiaa
eikä Harriet Andersson hengaile Vitamiinissä
enkä häntä sinne haluaisikaan

Tämä ikuinen tarve elää Manhattanilla, Berliinissä
Tulenkantajien Helsingissä
siitä on päästävä eroon
sillä tämä on todellisuutta
Romantiikkaa on olemassa kaikkina aikoina
sitä on kaupan kassatytön punastumisessa
pian koittavan syksyn ensimmäisissä keltaisissa lehdissä
Ruumiishuoneessa Dallapé-puiston keskellä
ja jopa tässäkin asunnossa
jos ei muuten niin ajatuksissa

Hyökkää, räyhää
antaudu kun on sen aika
ole itsesi, ole tätä maailmaa
mutta älä liikaa äläkä väärillä tavoilla
herää herätyskelloon, lyö se pirstaleiksi
sinua ei ole kukaan luonut
mutta sinut on luotu uudistamaan

Runo vastarannasta

Jokainen silta jonka joku poltti
olisi vienyt sinne
Jokainen vene, jonkun varastama
olisi vienyt sinne
Sinä seisot siellä
ja katson sinua vastavaloon
en näe kunnolla
jokainen kuva joka jäi näkemättä
olisi vienyt sinne

Päivänvaloon, aurinkoon
kutsuit minua, ja tanssimaan
jokainen askel joka oli liikaa
olisi vienyt sinne

Jokainen pimeys joka langetettiin
esti tulemasta sinne
Jokainen kerta kun sydän särkyi
esti tulemasta sinne
Sinä katosit sieltä
eikä hämärä kerro mitään
Jokainen ruumis hautaamatta
esti tulemasta sinne

Suohautaan, ojan pohjaan
käskit minua, ja kuolemaan
Jokainen yö jonka näitä mietin
vei minut juuri sinne

Runo uudesta aamusta

Ei, me kaikki olemme säälittäviä idiootteja
näit kyllä kuinka keskivahvan alkoholituotteen orja
kaatui pitkälleen suojakäytävälle samalla hetkellä kun sinun entinen tyttöystäväsi soitti sinulle kysyäkseen sohvanpeitteiden kohtalosta
etkä sinä voinut vastata
sillä olit hyvien ystäviesi kanssa matkalla
kohti olutravintolaa jossa tuoppi maksaa neljä ja puoli
niin, euroa?
elämä maksaa sen verran monta virhettä
voit äänestää ja juhlia voittoa
vai tuliko hävittyä?

Kyllä!

Olet saanut turpiisi niin saatanan raskaasti
ettei minustakaan väliä
ai minä vai?
silmäni ovat jo turvonneet
hautapaikkanikin kaivettu
äänestin vasemmistoa
sille nauravat jo perunamaan perunatkin

kädet ilmaan
tässä ainoa lohtu on se
ettei ole lohtua

Runo eräästä

Nyt kun on aika päästää irti
niin otan vapauden muistella
Lepakkomiestä ja humalaista hymyä
sen yläkertaa ja mahdollista virhettä
taksia Punavuoreen ja sitä seuraavaa yötä

Sitä kevättä ja kesää
Ruttopuistoa ja Stagea
Pariisin Kevättä Sunny Sundayssa
Kahviloita Eirassa Tehtaankadulla
Patonkeja, piirakoita paperipussissa

Ihmisiä, iltoja, alkoholijuomia
Levyjä, kirjoja, kohtaamisia
Basen vessaa ja jonain iltana parveketta
Itäkeskusta ja Ramones-lakanaa
väärää kokoonpanoa

On paljon sellaista mitä ei nyt muistella
on Kalliota, Vaasankatua, ahdistusta
kevättä ja kesää jollaista
ei kenellekään voi koskaan toivoa

Nyt on silti nyt, ja ajatella:
kaiken paskan jälkeen on vielä
monta vuotta sinulle
ja muutama minulle
en ole vanki, en vanginvartija
kiitos sankaritar, ei millään pahalla

Runo Dallapé-puistossa tapahtuneesta virheestä

Miksi minä kysyin sitä?
Turhautumiseen ruohokin on liian lyhyttä
ei sitä voi repiä maasta
näyttää typerältä

punkkarit
ovat jo jatkoilla Vaasankadulla

Mutta jollakulla on juotavaa
ja poistuminen tapahtumassa
Minä olen lähellä jokea, sen suistoa
hiekkasärkkiä, kahden maan raja-aitoja
En voi jäädä, ei anneta poistua
en halua poistua

Minä olen tässä,
Pohjola-pankin valaistun merkin taikapiirissä
kaukana omasta maailmasta
ja lähellä hulluutta

anna anteeksi
en ole nimeksikään oma itseni

Runo 27 asteesta

Sanoit että maailma voi muuttua vaikka tänään
sanoit sen kirkkain silmin etkä valehdellut
sinä nauroit paljon ja asiat ympärilläsi
vaativat reaktiota ja vaativat läsnäoloa

Oli tuskastuttavan kuuma
ja joku jukkapoika alleviivasi menetyksiä ja angsteja
sinun peilistäsi näkyy jotain muuta

Yhdellä väsymys ja väistely
toisella kaikki mitä elämään tarvitaan

Sinä et voi sanoa kaikkea mitä haluat
sinä et voi tehdä kaikkea mitä haluat
sen imperatiivin mukaan tässä mennään
niin olen luullut.

Runo risteyksestä

Silloin oli huono talvi
ja ensimmäisiä laatikoita kantaessasi
olit jo liukastua

Ja olinko minä siinä
tarjoamassa käsivartta?
minä olin toisaalla

Sinä samana aamuna olin ottanut kaapista viinipullon jämät
ja iskin sen pullon rikki lähimpään lasipintaan
se oli sinun taskupeilisi
olit poissa ja tulit viime hetkessä
minä kysyin ja sinä vastasit
tosiasiat tapahtumien taustalla
rikkoivat muutakin luin lasia
tuli sirpaleita

Varikset
Kurvin nakkikioskin hangaroundit
huusivat räkäistä nauruaan

Ja toukokuu tuli ennen aikojaan

Runo Merimiehenkadusta

Katupölyä ilmassa
lehtiä
kuolleita kärpäsiä
ranskankielisen päiväkodin lasten naurua
vapautta
määritelmän mukaista

Hetkiä
parvekkeella, siivoamattomalla
jonkun tussilla parvekkeen seinään kirjoittamana
syvällisiä totuuksia itsemurhasta
edellisiä asukkaita

Minä muutin tähän
monen joenrannalla vietetyn vuoden jälkeen
olin kotona
olinko kotona

Joellekin olisi voinut mennä kellumaan
mutta pitäisi osata uida
merimiehenkadulla meri on lähellä
voi vain haistella tuulta
ei tarvitse heittäytyä

siellä upotaan muihin asioihin
Johanneksenkirkon pihalla maatuviin aatteisiin
terassien pettävään suohon
ja joka ikinen kerta kun kävelin ovesta ulos
tiesin tulevani takaisin
mitä vapautta se on?

Runo välimatkasta

Kaksi tuntia
ja jos tahtoisin
olisin siellä
kaksi tuntia kotiovelta
liian kauan
ja junaradan varrella
juopot örisevät repaleisissa teltoissaan

Samalla aikavyöhykkeellä
on monenlaisia tiloja
paikkoja joihin orientoitua

Kerran Tokoinrannassa
jokaisen veneen kiinnityspaalun nokassa
istui lokki
eivätkä ne katsoneet toisiaan
vaan mustin silmin kohti alakuloa
ja alennustilaa

Miljoonan ihmisen ajatuksen välimatka
kahden kiinnitystolpan välillä

Voit soittaa minulle
ja vastaan tietysti
ja saatan soittaa sinulle
vaikka et ehkä vastaakaan
tämä elektroniikka
ei muuta tosiasioita
minä tässä
sinä kadoksissa

Valoisan yön runo

Miksi en olisi hiljaa?
Minun epätarkka katseenikin näkee
sellaista mistä ei auta puhua
sinä, ja tämä olemassaolon komedia
kyllä minä niitä mietin
nyt ja aina
päätin vaan vaieta

Näin uhkakuvia, mahdollisuuksia
taivaan sineä, tekstiviestejä
paluuta aikoihin joihin ei voi palata

Näin itseni peilistä
Kuulin sanoja, voisin ne sanoa
Näin tuhkaa, palaneita kaupunkeja
päätin olla ostamatta tulitikkuja

Näin maailman, minua suuremman
sanoin että näin
ja olin tervetullut koska tahansa
Mutta näin erilaisia skenaarioita
ja sinut kuvana
kirjoituksena
minun kirjoituksena

Siis miksi en olisi hiljaa?
Näkemästään ei aina voi puhua.
Mennyttä ei aina voi muistella
ei voi, ei kannata.

Olet silti olemassa.

Päivänlaskun runo

Laitoin takin päälle
avasin viimeisen kaljan
sininen muuttui mustaksi
ja ihmisten katseet sameiksi

Pölyä
lokkien vihamielisiä katseita
tämä ilta on jo nähty
ja se muistuttaa useita tulevia

Jos en jaksakaan puhua kanssanne
voin ainakin kuunnella
ja siltikin
ajatukset harhailevat toisaalle
viime kesään
apteekin kassalle, Suomenlinnan nurmelle
epätoivon viimeisille taistelukentille

Minä säilytin tasapainoni myrskyssä
kaikki ympärillä kaatui
ja taisi siinä omakin ihmisarvoni tulla tempaistuksi tuulen mukaan

Nyt olen monta kokemusta tyhmempi
raateluhampaat vaan kasvavat
ja tällaisina iltoina mietin:
onko minusta enää valoon?

Viikonloppuruno

Raskaiden jalkojeni askeleet
konepajan kulmalla
siinä mihin rakennetaan uusia asuntoja
En minä tästä kohdasta omaa muistoja
ajatukset ovat omia
tunteet jotain mistä puhun yöllä silloin kun ei pitäisi
puhua mistään kenellekään
eikä ainakaan konepajan kulmalla
tarttua puhelimeen ja soittaa
siihen numeroon joka alkaa
siitä mihin järki ja kohtuullinen elämänasenne päättyy
mutta konepajan kulmalla
siellä ei enää valmisteta muuta
kuin epäonnistuneita kohtaloita
ja kun sanot: "mulla on nyt vähän muuta"
tajuan että liukuhihnalla
on muitakin kuin niitä tavanomaisia,
onnettomia.

Kesäkuinen runo

Viimeinen mahdollisuus seisoa siinä risteyksessä
jossa saatana kohdataan
ei se ole tämän päivän asia
sinä sen sanoit että saatana
minä nauroin
nousin raitiovaunuun ja nauroin
ja kiskojen kirskuessa saatana
jäi kerrankin yksin

Siellä oli vihreää ja punaista
uuden aamun lauluja
jokaisella hengenvedolla
jotain parempaa
sinä saatana
jossain pusikon kulmalla
aina, mutta vain unena

Kuljin koko kierroksen
avain sopi oveen
ja ovi avaimeen
ikkuna oli auki
toipuvat juopot sisäpihalla
kuin muistutuksena
tänä kesänä
vain toinen meistä
voi surra turhia

Kuudes runo

Silloin kun sama kohtaus toistui neljättä kertaa
ja ainoa mikä oli muuttunut oli vaatetuksesi
huomasin olevani taas radalla

ne sanovat, koiranpaskan haistessa
näitä juttuja ei vaan voi hallita
no olenko minä osannut koskaan

Niin vaikea sanoa totuutta
ei ole totuutta
kuka edes haluaa kuulla maanjäristyksen ääntä
blackmetallia
vittumaista soundia
ei se ole sen enempää oikeassa

se vain on
ja tuhoaa kaiken

Viides runo

Koiranpaskaa ja hiekkapölyä
ja räntää aamulla
mutta uskon, että se ei ollut totta
typeriä naamoja typeriä metroasemia
siitepölyallergiaa ei vieläkään hiirenkorvia
se paniikin tunne
sitten vuoden kaksituhattaseitsemän
se on aina ollut
tosi hyvää tai tosi huonoa

tänä vuonna jumalauta
tai ei lupauksia

Neljäs runo

Minä uskon elämään ja kuolemaan mutta vain molempiin
rakkauteen ja vihaan mutta vain molempiin
miehiin ja naisiin mutta vain molempiin
Caveen ja Röyhkään mutta vain molempiin

Elämä on harhailua maastossa
välimerkkejä väärissä paikoissa
kuolema on unta
eikä torkkuherätykselle ole tarvetta

Rakkaus on hulluutta
josta saa ja on pakko nauttia
viha antaa voimia
se erottaa kaikesta paskasta

Miehet on pateettisia
haikailee vuodesta toiseen menetettyä unelmaa
naiset on realisteja
ne ei ole koskaan tässä vaan aina tulevassa

Cavesta ja Röyhkästä en sano mitään

Kolmas runo uusiksi

Jokainen klisee täytyy elää
kuten nussiminen heinäladossa
ja täytyy tajuta ettei elokuvissa kerrota kaikkea
hyttyset heti paljaan perseen kimpussa armeijana
se kertoo jotain romantiikasta

esimerkiksi:
Ei kaunista ole se mikä on totta
tai todellisuus kovinkaan usein kaunista
Pitääkö todellisuutta rakastaa
vain siksi että se on olemassa
no kyllä vitussa pitää
tämä on perusasia

Sitten tulee joku ja tekee siitä taidetta
todellisuudesta, joka vain on
eikä taivu kaikkiin mahdollisiin
muotoihin ja sanoihin ja kuviin ja teorioihin
sellaisten voi leikkiä olevan osa totuutta
mutta ainoa kuva joka on totta löytyy peilistä
ainoat todet sanat rivien välistä

Toinen runo

Voi vittu en ole koskaan kohdannut noin syvää katsetta
siihen uppoaa ja me edustetaan pahuutta
voinko minä muka parantaa kenenkään huonoa itsetuntoa?
Jos sanon että maailma pyörii sun ympärillä niin sinä vain naurat että ei kukaan voi tällaista paskaa rakastaa

Tyttö, sinä olet tähti
ja minä olen joltain planeetalta
meitä ei opetettu käsittelemään toinen toisiamme
mutta niin sitä vaan on päädytty kohtaamaan

Ensimmäinen runo

Viime lokakuussa katsoin ikkunasta ulos
viimeinenkin koivu kaatui
samalla kun samaistuin siihen

Ja ajattelin että nyt on niin
että mennyt saa jäädä ja tuleva tulla
askel taakse, pari vasempaan
niillä kuvioilla mentiin
tanssittiin
ruutuhyppelyä kuin ala-asteella
ei siksi että se olisi kiinnostanut
vaan koska tytöt tykkäsi

Minä olin monta vuotta siitä samaa mieltä
ja taltuin vasta kun taltutettiin
ala-aste on kadun toisella puolella
parinkin kadun
minä kävin siellä kääntymässä
olin ihastunut äidinkielenopettajaan
mutta näitä ei voi opettaa
on oltava siellä

Mistä kyse?

Tämän blogin idea on yksinkertaisesti se, että kirjoittaja kirjoittaa runoutta, vaikka ei siitä mitään ymmärrä.