Runo uudesta aamusta

Ei, me kaikki olemme säälittäviä idiootteja
näit kyllä kuinka keskivahvan alkoholituotteen orja
kaatui pitkälleen suojakäytävälle samalla hetkellä kun sinun entinen tyttöystäväsi soitti sinulle kysyäkseen sohvanpeitteiden kohtalosta
etkä sinä voinut vastata
sillä olit hyvien ystäviesi kanssa matkalla
kohti olutravintolaa jossa tuoppi maksaa neljä ja puoli
niin, euroa?
elämä maksaa sen verran monta virhettä
voit äänestää ja juhlia voittoa
vai tuliko hävittyä?

Kyllä!

Olet saanut turpiisi niin saatanan raskaasti
ettei minustakaan väliä
ai minä vai?
silmäni ovat jo turvonneet
hautapaikkanikin kaivettu
äänestin vasemmistoa
sille nauravat jo perunamaan perunatkin

kädet ilmaan
tässä ainoa lohtu on se
ettei ole lohtua

Runo eräästä

Nyt kun on aika päästää irti
niin otan vapauden muistella
Lepakkomiestä ja humalaista hymyä
sen yläkertaa ja mahdollista virhettä
taksia Punavuoreen ja sitä seuraavaa yötä

Sitä kevättä ja kesää
Ruttopuistoa ja Stagea
Pariisin Kevättä Sunny Sundayssa
Kahviloita Eirassa Tehtaankadulla
Patonkeja, piirakoita paperipussissa

Ihmisiä, iltoja, alkoholijuomia
Levyjä, kirjoja, kohtaamisia
Basen vessaa ja jonain iltana parveketta
Itäkeskusta ja Ramones-lakanaa
väärää kokoonpanoa

On paljon sellaista mitä ei nyt muistella
on Kalliota, Vaasankatua, ahdistusta
kevättä ja kesää jollaista
ei kenellekään voi koskaan toivoa

Nyt on silti nyt, ja ajatella:
kaiken paskan jälkeen on vielä
monta vuotta sinulle
ja muutama minulle
en ole vanki, en vanginvartija
kiitos sankaritar, ei millään pahalla

Runo Dallapé-puistossa tapahtuneesta virheestä

Miksi minä kysyin sitä?
Turhautumiseen ruohokin on liian lyhyttä
ei sitä voi repiä maasta
näyttää typerältä

punkkarit
ovat jo jatkoilla Vaasankadulla

Mutta jollakulla on juotavaa
ja poistuminen tapahtumassa
Minä olen lähellä jokea, sen suistoa
hiekkasärkkiä, kahden maan raja-aitoja
En voi jäädä, ei anneta poistua
en halua poistua

Minä olen tässä,
Pohjola-pankin valaistun merkin taikapiirissä
kaukana omasta maailmasta
ja lähellä hulluutta

anna anteeksi
en ole nimeksikään oma itseni

Runo 27 asteesta

Sanoit että maailma voi muuttua vaikka tänään
sanoit sen kirkkain silmin etkä valehdellut
sinä nauroit paljon ja asiat ympärilläsi
vaativat reaktiota ja vaativat läsnäoloa

Oli tuskastuttavan kuuma
ja joku jukkapoika alleviivasi menetyksiä ja angsteja
sinun peilistäsi näkyy jotain muuta

Yhdellä väsymys ja väistely
toisella kaikki mitä elämään tarvitaan

Sinä et voi sanoa kaikkea mitä haluat
sinä et voi tehdä kaikkea mitä haluat
sen imperatiivin mukaan tässä mennään
niin olen luullut.

Runo risteyksestä

Silloin oli huono talvi
ja ensimmäisiä laatikoita kantaessasi
olit jo liukastua

Ja olinko minä siinä
tarjoamassa käsivartta?
minä olin toisaalla

Sinä samana aamuna olin ottanut kaapista viinipullon jämät
ja iskin sen pullon rikki lähimpään lasipintaan
se oli sinun taskupeilisi
olit poissa ja tulit viime hetkessä
minä kysyin ja sinä vastasit
tosiasiat tapahtumien taustalla
rikkoivat muutakin luin lasia
tuli sirpaleita

Varikset
Kurvin nakkikioskin hangaroundit
huusivat räkäistä nauruaan

Ja toukokuu tuli ennen aikojaan

Runo Merimiehenkadusta

Katupölyä ilmassa
lehtiä
kuolleita kärpäsiä
ranskankielisen päiväkodin lasten naurua
vapautta
määritelmän mukaista

Hetkiä
parvekkeella, siivoamattomalla
jonkun tussilla parvekkeen seinään kirjoittamana
syvällisiä totuuksia itsemurhasta
edellisiä asukkaita

Minä muutin tähän
monen joenrannalla vietetyn vuoden jälkeen
olin kotona
olinko kotona

Joellekin olisi voinut mennä kellumaan
mutta pitäisi osata uida
merimiehenkadulla meri on lähellä
voi vain haistella tuulta
ei tarvitse heittäytyä

siellä upotaan muihin asioihin
Johanneksenkirkon pihalla maatuviin aatteisiin
terassien pettävään suohon
ja joka ikinen kerta kun kävelin ovesta ulos
tiesin tulevani takaisin
mitä vapautta se on?

Runo välimatkasta

Kaksi tuntia
ja jos tahtoisin
olisin siellä
kaksi tuntia kotiovelta
liian kauan
ja junaradan varrella
juopot örisevät repaleisissa teltoissaan

Samalla aikavyöhykkeellä
on monenlaisia tiloja
paikkoja joihin orientoitua

Kerran Tokoinrannassa
jokaisen veneen kiinnityspaalun nokassa
istui lokki
eivätkä ne katsoneet toisiaan
vaan mustin silmin kohti alakuloa
ja alennustilaa

Miljoonan ihmisen ajatuksen välimatka
kahden kiinnitystolpan välillä

Voit soittaa minulle
ja vastaan tietysti
ja saatan soittaa sinulle
vaikka et ehkä vastaakaan
tämä elektroniikka
ei muuta tosiasioita
minä tässä
sinä kadoksissa