Runo Suomen ihanimmasta punkkaritytöstä arki-iltana

Se on hullu, sanotaan
Se on hullussa maailmassa ainoa joka jaksaa yrittää
Se ei pääse tänne sisään
ja tuonne sillä on porttari
ja sivusta sanotaan että sitä pitää pelätä
no vitut pidä
se on ihminen
se voi vaikka sammua syliini
ja se olisi siinä
ihminen

Se on sekaisin, niin minäkin
se on istunut Semaforin nurkkapöydässä ilman varsinaista syytä
Se osaa tuijottaa peiliä
näkemättä siellä mitään.
Se on herooisella tavalla pihalla.
Se on aina poissa
sitä ei voi pyydystää
se on ikuinen maanantai
ja olen sen lumoissa.

Runo Pispalan valtatiestä, sinusta ja minusta

Tärkeintä on jaksaa kävellä
siwaan, pulteriin, rajaporttiin, huomiseen
tärkeintä on hymähtää
pelolle
tärkeintä on olla hiljaa
turpa kiinni
tärkeintä on olla olematta
tärkeintä on sanoa kun on sanottavaa
tärkeintä on
itkeä jos itkettää


Tärkeintä on kuunnella iskelmää.
Tärkeintä on muistaa itsensä silloinkin
kun huvipuiston vuoristorata käy täysillä kierroksilla
ja peilitalossa on yksinäistä.
Tärkeintä on ja tulee olemaan
olla oma itsensä,
elää omat viisitoista minuuttia
harvoin käytetyn tavarajunaradan penkereellä
antaa kellon käydä väärää aikaa.

Tärkeintä on sekoilla
ja tärkeintä on seota.
Tärkeintä on Jean Ramsay
tutisevin parroin
alakerrassa
ihanana
tärkeintä on Jean Ramsay.

Tärkeintä on vittu vieköön olla oma itsensä.
Tärkeintä on sen suuren harjan harjatessa huutaa kimeästi tuuleen
Tärkeintä on tuntea!
Ei ole olennaista mitä tuntee.
Tärkeintä on olla viimeinen liukueste Lauttasaaren rannassa.
Ja viime kädessä
taksikeskuksen jättäessä vastaamatta
sinä olet ihan yhtä tärkeä
kuin minä.

Runo viikosta joka oli mahdoton kuvata

Olin portaissa menossa kuselle
kun se laskeutui kädelleni
valo, se laskeutui kädelleni
varpunen, harmaa, pistävät silmät
ja sen kenkien mukana oli tullut kuraa ja vettä
liukastumisen aineksia
valo, se laskeutui kädelleni
silmälasit ja niiden omistajat
mustuuden mustuuden mustuuden
orjat ja omistajat
laskeutuivat kädelleni
Olin kolme kertaa, neljä kertaa
nauranut sähkökitaralle
ja viisi kertaa virittänyt sen
ja ennen valomerkkiä se laskeutui kädelleni
neljätoista ärtymystä ja kuusikymmentä iltaa
sälekaihdin
aina sälekaihdin
sen takana lapset demoniset lapset kynsin hampain kynsin hampain
terävimmästä terävimmällä hiekkalaatikolla
laskeutuivat kädelleni
ja minä kestin puremat
ja minä kestin puremat
ja jäykkäkouristuksen uhan annoin
laskea kädelleni.

Runo elokuvallisesta elämästä

Sinun on helppo hymyillä
kun kompastelet haihtuvassa humalassa
kengät ja sukat läpimärkinä
sohjossa ja paskassa yli Hakaniementorin
aamun ensimmäiselle bussille
tiedät että se vie minne vaan
ja kokemuksia,
särky tarkoittaa vain kokemuksia

Huominen unohtuu pian
eilistä ei koskaan ollutkaan.

Sinä naurat kun sinua käytetään
banaaleihin ja vastenmielisiin tarkoituksiin
sillä tiedät että särmät kuuluvat hyvään tarinaan
sinä et ole koskaan osannut ajatella
muuta kuin sitä tarinaa

Sinä hymyilet ja naurat ja olet vilpittömän hämmentynyt
kun ajattelet kaikkia niitä
jotka tyytyvät keskinkertaisuuteen
keskinkertaisiin voittoihin
keskinkertaisiin tappioihin
aamuvuoron makuiseen perusahdistukseen

Sinulle tämä kaikki on totta
tasan niin kauan kuin jaksat uskoa sen.
Yksikin lipsahdus
ja siltä jyrkänteeltä voi pudota kauan ja kauan
niin kauan
että ehtii miettiä
miltä tuntuu tuhoutua.

Runo liukkaasta jäästä Porvoonkadun ja Kotkankadun kulmassa

Teidän paraatinne alkaa jo aamuseitsemältä
lasista toiseen, peilipinnasta toiseen
leikkijäätä lasissa
kaupunki ei voi teitä hiekoittaa
lasista toiseen, peilipinnasta toiseen
tavoitatte lopullista tasapainoa

Minä olen usein katsellut teitä
ja miettinyt teitä
ja myönnän ettei minullakaan
ole mummonastoja kengänpohjissa
mutta miten te osaattekin päästää irti
ja antaa kuolan valua
paikoissa joissa sitä ei oteta kiinni
paikoissa joissa se valuu
lattianrakoon
aivopuoliskojen väliin
teihin itseenne
kunnes teitä ei enää ole

Milloin sinä avasit sen oven jota ei saa kiinni?
Kuuletko sinä jos minä huudan korvaasi?
Et.

Sitä muistokirjoitusta ei tule
jossa sinun ainoaksi ansioksesi mainitaan
kykysi varastaa viisi askia sinistä Chesterfieldiä
kenenkään sitä huomaamatta.

Mutta tämä ei ole runo sinua vastaan
ei, tämä ei ole teitä vastaan.
Tämä on runo joka syntyi pelosta
ja aavistuksenomaisesta ahdistuksesta
ja varmasta tiedosta
että sinä et lue tätä runoa.