Runo Intiankadun bussipysäkistä 27.3. n. klo 13.45

Kuole talvi,
varpusten kuoro laulaa hartaan toiveen
kaupungin kuormuri jumittuu bussipysäkille
huutaa piippaa nostaa katupölyä ilmaan
korkea veisu taittuu noiseksi
pyöräilijät vaihtavat kaistaa
kellot soivat varikset raakkuvat
neljä bussia tulossa peräkkäin pysäkille
jota ei tässä hetkessä ole
eikö pysäkki ole
jokin seisahtuneisuuden määritelmä

jossain omassa zen-tilassaan
vielä postin pakettiauto
katsomassa mihin se riittää

Runo etäisyydestä

meidän maailmassamme ei oikeastaan ole etäisyyksiä
maailman profeetat ovat suoneet meille monia keinoja häivyttää ne
satojen kilometrien päästäkin voin sanoa sinulle:
elämäni on tässä ja nyt, mutta aavistuksen verran tyhjempää
aamuisen valonsäteen puutteen verran himmeämpää
vaikka kuitenkin täydempää
kuin jonkun kuvitteellisen toisen elämä

minun ei tarvitse erikseen sanoa mitä puuttuu
joskus kaikki olennainen
joskus yöllä

aikakin on käsite jota olen päätynyt miettimään
lasken päiviä johonkin tiettyyn päivään
sanotaan että se on x kuukauden päässä
mietin silloin samaa aikaväliä taaksepäin
muistanko millaista oli x kuukautta sitten
tuntuuko se läheiseltä vai kaukaiselta

en voi tietää
yhtäkkiä tajuan, että satunnainen havainto
jokin tuulen Intiankadulla riepottelema kaljatölkki vaikka
tuntuu eiliseltä ja läsnäolevalta
vaikka monet tärkeimmistäkin hetkistä
piiloutuvat raskaiden univerhojen taakse

pysäytyskuva:
aurinko paistaa roomalaisen kylpylän raunioihin
Epilässä

mutta se oli kyllä eilen
sen muistan selvästi
muuten en voisi kirjoittaa sitä runoon

jonka tarkoitus on lopulta vakuuttaa minulle itselleni
että tästä sammakkoperspektiivistä irrallaan
on laajempi kuva
mahdollisuus katsoa tätä kaikkea kuin avaruudesta
tai siitä paikasta
jossa muistelmia kirjoitetaan

sieltä käsin
näen sinutkin

Runo semmoisesta ikuiseksi väitetystä

Tee niin että huudat tuuleen
Tiberin rannalla
tee niin että hymyilet iltavalolle
selän takana
katso vinosti ohi
älä anna sen hymyn
tee niin että katsot tarkkaan
tiedät kyllä
elää ja kuolla

eräänä iltana sillä sillalla
olit enemmän kuin vain läsnä
ja tuuli aloitti työnsä oikeaan aikaan

Cornelian bussiterminaalin alueella
kuoro laulaa