Runo ensimmäisestä syksystä Helsingissä

Vuosituhannen viimeisenä kesänä taivaan portit aukesivat minulle
pääsin opiskelemaan Helsinkiin
olisin mennyt vaikka Heliaan opiskelemaan ohjelmointia tai jotain
niiden hyväksymiskirje tuli ensin
mutta seuraavalla viikolla tuli samanlainen yliopistoltakin

eeppisemmässä kuoressa tosin

Olin saanut jo etukäteen tietää
että paksu kuori tarkoittaa hyväksymistä
ja kyllähän siinä kuoressa niitä papereita riittikin

Elokuussa pyöräiltiin Joensuusta Helsinkiin
Palosuon ja Sergein ja Huhtalan kanssa
Savonlinnassa päädyttiin olutfestivaaleille Olavinlinnaan
nähtiin keskeneräisiä leirintäalueita
ja kouvolalaista yökerhoelämää
Huhtala voitti blackjackissa jotain 600 markkaa
ja osti koko grillijonolle hampurilaiset

mutta tavallaan merkittävin asia tapahtui jo alkumatkasta
oltiin Palosuon tädin mökillä yötä
ja allekirjoitettiin vuokrasopimus
muuttaisimme kämppiksiksi Palosuon suvun asuntoon
Hakaniemessä, Juttutupaa vastapäätä
demarien puoluetoimiston
ja Waltarin synnyinkodin paikan
naapurissa

Talo oli 90 vuotta vanha
ja kohtalaisen remppaamaton
putket hirveässä kunnossa
jos oli vähänkin rahoissaan
osti vettä kanisterissa kaupasta
talvella ikkunoista tuuli suoraan sisään
toisaalta vuokrakin oli 1200 markkaa
se on nykyrahassa parisataa euroa
sehän oli vain puolikas asuntoa, ei oikeastaan edes yksiö
mutta Waltarin synnyinkodin vieressä
eikä minulla ollut valittamista asumisjärjestelyistä
Palosuo niistä enemmän kärsi kuin minä
enimmäkseen hiljainen ja diskreetti mies kuitenkin

Minä taas syleilin Helsinkiä avokäsin
myöhemmän kustantaja Salorannan kanssa nelikätisestikin
ja aika usein sen rahoilla
Tällä syleilyllä tarkoitan nyt tuoppienkin syleilemistä
tai siis itse asiassa tarkoitan nimenomaan tuoppien syleilemistä
klassinen kaava oli maanantai ja tiistai selvin päin
sitten alkoi tylsistyttää, ja loppuviikko mentiin

No kävin kuitenkin yliopistollakin
itse asiassa kävin siellä ihan niin paljon kuin pitikin käydä
Keskustakampukselta Unioninkatua Pitkällesillalle
ja siitä Hakaniementorille

suora linja, kotimatkani
muistoissani aina sinistä taivasta päin
Elwoodeilla oli siitä biisikin
ei voinut olla sattumaa
että se ilmestyi aivan samana syksynä

Oli mahtavaa asua Helsingissä
oli kunnon leffoja
oli keikkoja ja baareja
baareissa keikkoja
ja keikoilla tyttöjä
tutustuttiin Hannaan ja Kaisaan
Gloriassa Nollapisteen keikalla
Se oli sinä syksynä
ja se leimasi sitä syksyä
voisin sanoa etten muuta ajatellutkaan kuin Kaisaa
paitsi että oli kyllä paljon muutakin ajateltavaa
mutta sitä ajattelin ainakin selvin päin eniten
päädyimme yhteen joulun alla
ja siitä tuli enemmänkin seuraavien vuosien tarinaa

Kaksi anekdoottia Helsingistä tuona syksynä
on ymmärrettävä, että olin Rovaniemeltä
ja kiinnostunut kaikesta
niinpä menin Rikhardinkadun kirjastoon
avoimeen yleisötilaisuuteen
jossa julkistettiin Huonon kirjallisuuden seuran antologia
"Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa"
muistaakseni Liken julkaisema kirja
ja Liken edustaja sanoi puheensa päätteeksi
että jatkoille mennään Sirdieen
se on M.A. Nummisen mukaan Helsingin paras
ja Suomen toiseksi paras keskiolutbaari

Kuulin siitä baarista silloin ensimmäistä kertaa
en kehdannut mennä niille jatkoille
en tuntenut niitä ihmisiä
mutta Salorannan kanssa mentiin Sirdieenkin
vähän myöhemmin

Toinen: minulle tuli kotiin Ylioppilaslehti
Se oli silloinkin todella hyvä lehti
ja tuli postissa joka toinen perjantai
ja perjantaina ainoa luentoni oli 

kahdeksasta kymmeneen

Maleksin kotiin Pitkänsillan yli
ja luin huolella ajan kanssa Ylioppilaslehden
kun aikaa kerran oli
viikonloppu alkoi niin aikaisin

Jonain joulukuun perjantaina näin mainoksen
"Ravintola Kannaksessa opiskelijatuoppi
iltakahdeksaan asti kymmenen markkaa"
Laitoin mainoksen tekstin sanatarkasti Salorannalle
tekstiviestinä, en mitään muuta

Joidenkin minuuttien kuluttua tuli vastaus:
"Miksi emme ole jo siellä?!"
ja varsin lyhyen ajan kuluttua olimme.

Mutta Tube
se oli silti kantapaikkamme.

Runo syysreissusta Haapsaluun

Astral Weeks vie ajatukseni Haapsaluun
vietin siellä yksin syyskesän viikonlopun
se oli muka kirjoittajaresidenssi
itse päättämäni, itse maksamani
kirjoitin kyllä seuraavan romaanini taustoja
se taustatyö jäi kotiin palattua kesken
kun aloin kirjoittaa sitä romaania

mutta sain Haapsalussa kuitenkin kirjoitettua taustoja
sen verran, että olen voinut niihin edelleen nojautua
se on minulta jo määrätietoista

Buukkasin yhden hengen hostellihuoneen
tietämättä lainkaan millaiseen paikkaan olin menossa
no oli toki jotain hyviä Hostelworld-arvosteluja
eikä Haapsalussa ole montaa hostellia
enemmän olisi kylpylöitä ja kai jotain
kylpylähotelleja

Se hostelli oli julkisivuremontissa
tai siis sen päärakennus oli
se missä toimisto oli
kävelin läppärilaukkuineni hiestä märkänä pihaan
ja raksajätkät olivat blokanneet sisäänkäynnin
vai maalattiinko siellä jotain telineillä
en oikeasti muista enää
mutta se oli syyskuun ensimmäinen viikonloppu
ja lämmintä varmaan kaksikymmentä astetta
bussiasemalta oli pieni kävelymatka
ja olin kävellyt harhaan
luulin muistavani etukäteen katsomani reitin
enkä läppärilaukkua raahatessani jaksanut
pitää puhelinta toisessa kädessä
väijyä Google Mapsia

pitäisikö tässä runossa mainita vielä lisääkin
ihmiskunnalle haitallisia anonyymejä,
orwellilaisia joukkoistamispalveluita?
no mikä se nyt onkaan se palvelu
jonka kautta tsekkailin Haapsalun ruokaravintolatarjontaa?

Joskushan sitä tulee ajatelleeksi
että miksi sitä lähtee randomiin virolaiseen rantakaupunkiin
muka kirjoittamaan
syömään ihan hyvin muttei unohtumattomasti
juomaan vähän, mutta yksin eikä unohtumattomasti
ja onhan siellä se vanha piispanlinna
mutta senkin pihan oli vallannut vuosittainen nostalgiafestivaali
kolmekymppiset naiset vetivät lavalla
maalaisemäntien muotinäytöksen
ABBA soi ja Boney M soi
jengi veti kaksin käsin naamaan hiillosmakkaraa
Eesti rahvus on grillirahvus
sinne tultiin neukkuaikaisilla traktoreilla
ja paloautoilla ja ambulansseilla
siellä oli näet myös mobilistien kokoontumisajot
niitä meni pitkänä letkana Haapsalun pääkatua
joku oli oikeasti leikkuupuimurilla
näin suomalaisiakin autokuntia
taas yksi harrastus josta en tiedä mitään
tuskin nekään minun harrastuksestani

Haapsalun piispanlinnassa piti olla "Valkean rouvan" ikkuna
se on jokin kuuluisa kummitusjuttu
novellikin siitä on aikanaan kirjoitettu
ei se vissiin Aino Kallas ollut, mutta joku tunnettu
kai se ikkuna siellä olikin
mutta pihalla niin paljon grillimakkaraväkeä
etten pystynyt hahmottamaan, mikä ikkuna se oli

No, menin merenrantaan
siellähän on hullun pitkä rantapromenadi
vain parinsadan metrin päässä linnanhulinasta
eikä siellä ollut ketään
joku auttavainen lapsenlapsi kävelyttämässä mummoaan

Luin AKS:n historiaa
ja kuuntelin Astral Weeksiä kuulokkeilla

Siinä se on!
Ehdin jo miettiä
miksi minulle tulee Astral Weeksistä mieleen se älytön ja hieno reissu
onneksi tässä kaikessa on olevinaan jotain loogista

Runo siitä, johtavatko Taivaskallion rinteillä ylöspäin pyrkivät tiet taivaaseen

eikä vastausta ole koskaan
ellei autereisena aamuna
heinäkuun alussa
se ei ole mikään aamu
olit valmiiksi hereillä
laskuhumala oli ainoa narkoosi
jostain sait voimia kiivetä
ohi järjestelmällisen elämän muistomerkkien
rinteisiin vuosikymmeniä sitten kyhättyjen talojen

kuka niissä nyt asuu?
kuka kasvattaa vihanneksia noissa rinnepuutarhoissa
joiden antimista pitäisi kirjoittaa trendilehtiin artikkeleita
kirjoitetaanko niistä?
mutta tuonkin piharakennuksen seinää vasten
on ruosteinen harava hajallaan

Mikä on niin hienoa siinä
että menestyksen merkit rapistuvat?
minäkö sain julistaa sen
että rappio on kaunista?

Niinhän se todella on
inhoan kiiltokuvia
ja rakastan ruostunutta haravaa

ja kaikkein eniten minua koskettaa nähdä
rahan ja menestyksen rapistuvan käsiin
ja eniten saan aitoa nautintoa puutarhoista
joissa rikkaruohot luovat ekosysteemejä
ja vaikka en ole koskaan maistanut villikaalia
maistelen usein sitä sanaa