Runo keväästä 2020

Marraskuussa ennen talvisotaa
olisin paennut Ruotsiin tai maan alle
En olisi luullut olevani oikeassa
vaan tiennyt olevani ulkopuolella
ja sitä kuuluisaa henkeä
en olisi koskaan vetänyt sisään

Kaikki sotilaat kaikilta puolilta
olisivat lyöneet kiväärit tiskiin
tai kääntäneet piiput niitä vastaan
jotka muka voivat määrätä kuolemaan
tai olemaan elämättä

(saahan sitä haaveilla)

Paasilinna kirjoitti
että auktoriteetteja on vaihdettava
kuin hevosia pitkällä matkalla
Itse kävelen mieluiten

En ole edes Pekurinen
vaikka olen ajatellut häntä paljon
sillä uhrautuminen jalonkaan aatteen puolesta
ei ole minua varten

On yksi asia marssia marraskuussa
jatkosotaan mentiin kesän kukkiessa kauneimmillaan
ja siellä meni monelta kolme vuotta
aivan turhan takia
eikä yksikään siellä ollut
saanut niitä vuosia koskaan takaisin

Surullisin vuodenaika maailmassa
kesä, joka on ja ei ole
surullisin vihollinen se
jolle ei voi edes antautua

Surullisin viides kolonna
se joka laskee jäljellä olevia vuosia

Runo sepelkyyhkystä

kello on kuusi aamulla
sepelkyyhky antennin nokassa
huhuilee ja ujeltaa
ja päivä ei nouse eikä laske
se on nyt määrätty niin
että sepelkyyhky antennin nokassa
sälekaihtimen säleiden välissä
kuudelta aamulla
estää nukkumasta
ei kerro mitään
puhuu omaa kieltään
mutta sama unirytmi
meillä on

kutsuisin saunomaan
ja kaljaakin on
harmi, että olet lintu