Runo kuosista johon pukeudutaan

Taivas
kuosi johon pukeudutaan
sinistä, harmaata, mustaa
paljon typerää ajalteltavaa
maailmassa tapahtuu muutakin
kuin se kaikki mikä minua uuvuttaa

Runo kuusta Laajasalon yllä

Taivas Merihaan itäpuolella

kesäiltoina, aurinko takana
kuu kimmeltää jossain Laajasalon paikkeilla

ja se valehtelee rakkaudesta

se kertoo keskeneräisiä tarinoita

joiden loppuja meille ei koskaan opetettu

meidät vain pakotetaan uskomaan

luetko koskaan kliseisiä kirjoja

niin se kuu muka kysyy ja jatkaa

oletko koskaan kuvitellut kuolemaa

tai katsotko koskaan taivaalle

luuletko koskaan näkeväsi tänne

ja oletko koskaan kuvitellut kuolemaa

se ei ole sitä mitä etsit

se ei ole sitä miksi se väitteissä väitetään

se ei ole mitään keskipäivällä nähtävää

mutta oletko koskaan kuvitellut sitä

oletko koskaan kuvitellut kuolemaa

tiedän että kuvittelit rakkauden
ja olen iloinen että kuvittelit edes sen
mutta onko enää kuviteltavaa?

Runo kahdeksannesta Tarton-matkasta

Varmaankin kaikki tietävät että rakkautta on monenlaista
myyttien ja romanttisten elokuvien rakkaus on yksi alalaji
ja sitten on aivan mahdollista vain päättää rakastaa
omituisemmiksi asiat menevät silloin
kun nämä kaksi alkavat sekoittua
ei enää itsekään tiedä mistä rakkaus alkoi
valitsiko itse vai tuliko valituksi

Saavun kahdeksatta kertaa elämässäni Tarttoon
ja tämä on todellakin sydämeni kaupunki
kun tulin tänne ensimmäistä kertaa
tulin Viljandin kautta silloisen rakastettuni kanssa
oli huhtikuun alku vai oliko se maaliskuun loppu
niin lämmintä että saatoimme juoda kaljaa Emajoen rannalla
istua Raekoja platsin turistiterasseilla
yöllä vasta taisi olla viileämpää
mutta yötä en muista

Eikä se rakkaus oikeastaan ollut kestävällä pohjalla
ja voi kysyä, oliko se rakkautta
ja jos kysytään, vastaan että se riippuu määritelmästä
minulla on ehkä liian vaativa määritelmä rakkaudelle
siis kun puhutaan ihmisistä
paikkoja on paljon helpompi rakastaa varauksetta
ja helppoa sekin on tajuta miksi on näin
paikat eivät häivy tai haihdu tai jätä vastaamatta viesteihin
Tampere majasta saa yleensä aina huoneen

Kauan kestikin ymmärtää että myös paikat muuttuvat
tai ei, eivät ne muutaman vuoden säteellä paljoa muutu
ja Tartto on yhä melko lailla sama kuin ensiksi kohdatessamme
mutta paikka ei ole vain tai edes ensisijaisesti paikka
paikka on suhteeni siihen paikkaan
ja aivan kuten suhteissa ihmisiin
on myös suhteessa paikkaan haastettava itsensä
opittava uutta ja päivitettävä vanhaa
muistettava silti vanhat hyvät jututkin
mutta jumittumatta niihin

Tällä kahdeksannella kerrallani Tartossa
on ensimmäistä kertaa tammikuu
ja kohtalaisesti pakkasta
ja tuntuu että taivas on aivan todella kirkas
varsinkin kun ylitämme Emajoen
ja suuntaamme kohti Eesti rahva muuseumia
joka sijaitsee entisen lentotukikohdan alueella
loputtomilla pelloilla
ja muistuttaa valtavaa lentotukikohtaa itsekin
kai tarkoituksella
suorakaide jonka läpi kulkemalla
voi muka pelata historian alusta loppuun
tai lopusta alkuun
interaktiivinen upea museo
tekee vaikutuksen
mutta onton sellaisen

Myöhemmin illalla juon Barlovassa
sivumennen sanottuna juuri nyt maailman parhaassa baarissa
paikallisen panimon mahtavaa sour alea

Ulkona on oikeasti kylmä
Rakkaus on oikeasti tässä

Niin on
jos siltä näyttää