Runo syksyä koskevista toiveista ja otaksumista

Hakea valonsäteet pilvilinnojen lomasta
tuijottaa riittävän usein Kinaporin kummitustalojen seinää
muistaa aina etelätuuli
ja rakkaus riittävän usein

Juoda aamukahvi Hakaniemen torilla ainakin vielä syyskuun ajan
oppia huomaamaan yksityiskohdat paremmin
olla kohtuullinen suurimman osan ajasta
ja kohtuuton aina kun on pakko

Lukea uusia romaaneja
jättää ne kesken jos kyse on roskasta
ihastua vastaantulijoihin, kassatyttöihin
kirjoittaa niistä runoja
mutta kirjoittaa muustakin

Kuunnella chansonia
nähdä boheemisuutensa oikeassa valossa
rutistaa lattialta löytyneet paperinpalat
menneisyyden muistot
kämmenellään kuin hippi tappaisi kärpäsen
hellästi ja katuvana
mutta kun on pakko

Runo sattumanvaraisesta hyvästijätöstä Sturenkadun ja Mäkelänkadun kulmassa

Jatka sinä kohti laskevaa aurinkoa
jätä sanomatta jokainen mahdollinen sana
jätä elämättä kymmenen miljoonaa hetkeä
jotka joku kirjailija on keksinyt kuitenkin
keksinyt vääristelläkseen
keksinyt lohduttaakseen
itseään tietenkin eikä yleisöä

Jätä elokuvallinen elämä
toiveet, pelot, draamat, riidat
syvän ymmärryksen sekunnit
kun katseet kohtaavat toisensa
jätä läsnäolo ja tyydy olemaan poissa
jätä tyhjä kohta Sturenkadun ja Mäkelänkadun kulmaan
ja kirjailija lupaa palata sinne

Jätä ja tule jätetyksi
kuuletko kuoron laulavan sitä torstai-iltaisin
tuhlattuja tilaisuuksia ylistetään
kymmenissä anniskeluravintoloissa tällä seudulla
ja minä liityn taas kerran joukkoon

Vielä yksi runo tästä kesästä ja ensimmäinen seuraavasta

Näe katukiveys, ota näkökulmaa siihen
haista katukiveys, kasvot sitä vasten
kyllä ne tunnet siellä
viimeiset aavistukset hetkistä
joita ei koskaan edes ollut
viimeiset runot
joita tästä kesästä tulet kirjoittamaan

Mene sisälle kiveen ja mene sisälle metalliin
kaiva kiven sydän esiin ja metallin
ole myyrä tämän kaupunginosan salaisissa verisuonissa
vuodata verta niistä suonista
vielä yhden viimeisen kerran
nuku alasti Dallapé-puistossa
tee se tänä perjantaina
kohta ei ole muuta

kohta ei ole muuta
kuin viikkokausia muistoja
vääriä naisia oikeissa puistoissa
oikeita naisia väärissä puistoissa
koettua kaikki, se on plussaa
elettyä kaikki, sen voi muistaa

mutta kun kesä päättyy
minä odotan jo seuraavaa
niin kuin vain elävät voi