Runo Kumpulasta talvella

vihaan tätä taivasta
märkää harmaata villapaitaa
johon täytyy joka aamu pukeutua
vihaan nihkeyttä tihkuvaa Kalliota
allapäisiä betoninvärisiä kulkijoita
vihaan tätä lumetonta maata
tämän maan kanssa minä en tee sovintoa
minä haluan nähdä Kumpulan talvella

vihaan Vaasankatua
seksiliikkeiden räikeitä valoja
kurjuuden taustakangasta vasten
vihaan Piritorin ässän edessä rähiseviä hahmoja
vihaan niiden turhanpäiväisiä pilleririitoja
lähiöbetonilta kuulostavia rotanääniä
mainosständejä S-marketin edessä
vihaan ympärivuorokautista kuntosalia
ankeutta pakenevia suorittajia, akvaariokaloja
uimassa lasiseinää vasten ja uimassa lasiseinää vasten
kun lasin takana puolihumalainen virolainen jätkäporukka
juo Koffia ja antaa tisseille arvosanoja
tämän roskasakin kanssa en asu samalla planeetalla
minä haluan nähdä Kumpulan talvella

ja jos näen Kumpulan kevyessä lumisateessa
tammikuussa alkuillasta
jääkiteet koruina hiljaisissa ikkunoissa
auraamattomat kapeat kadut vain minun kulkea
jokaisen risteyksen takana tuntematon maailma
ehkä voin jäädä sinne
ja unohtua