Runo taistelusta loskaa vastaan

tänäkin talvena
taistelen loskaa vastaan
olen ritari kyllä
ja kirkkaina öinä katson tähtiin
mutta harsoisina päivinä
taistelen loskaa vastaan

jos voin saada kuulumaan sen kuoron
joka laulaa stemmoja Annalanmäellä
olen voitolla

ryömin kolmekymmenvuotisen sodan linnojen liepeillä
varustaudun kuolemaan vallihaudoissa
niistän maailman kulkutaudit itseeni
pörrötän satunnaista kissaa

niin hyvä kuin pahakin
laitetaan eteenpäin

analyysit myöhemmin

Runo illoista ilman fadoa

kaupungissa jossa ei ole juuri muuta kuin mäkiä
voi nousta varoittamatta auringonlaskuun
jalat tapaavat tyhjää
näkee valtavan punaisen pallon

kaikki muukin tulee vastaan
yllättäen kulman takaa
ja jos luulee menevänsä jonnekin
eivät ovet aukea kuitenkaan

menee samaan fado-ravintolaan kolme kertaa
paikka on täynnä, paikka on suljettu, paikka on täynnä

tai ei fadoa tänä iltana

Kävelen ylös
kävelen alas
ja olen tutun ginginja-kioskin luona
sekään ei ollut viimeksi tässä
kulman takana Restauradoresin metroasema
monumentaalinen keskusta
ja tässä pysähtynyt aika

olen muki kädessä pöydässä
minut ajetaan pois
se kuuluukin toiselle ravintolalle
niitä on tässä puistossa useita
ja rajat ovat hämäriä ja enemmänkin metaforisia

ginginjaa voisi juoda kuin mehua

täällä on kaikkialla usvaa johon voisi sukeltaa
se olisi oikeastaan asiaankuuluvaa
mitä muutakaan odotetaan yksinäiseltä
mantereen laidalla

mutta akku hupenee
elämänlanka
on palattava majapaikkaan
pidettävä järjestystä yllä