Runo epävarmojen aikojen kynnykseltä

tämä tapahtuu syyskuussa kun intiaanikesä vielä taistelee vastaan
seison valtavan taivaan alla Arabianrannassa
legolaatikkotalojen ja meren välissä
hanhien muuttosaattueiden varjossa
katson tulevaan

tihkusateeseen, viimaan
ilmastonmuutoksen banaaliin arkeen
levykaupan mustiin ikkunoihin
epätoivon raatelemaan aikaan

kesä oli pitkä ja kuuma
lojun Käpylän lippakioskin liepeillä
juon lämmennyttä kaljaa
suljen silmäni
pysäytä aika tähän hetkeen
tästä ei olisi tarvinnut jatkaa

Arabianrannassa taivas on liikkeessä
en pelkää sen romahtamista
pelkään että tempaudun mukaan
sinne tuntemattomaan
josta ei palata koskaan

Runo Arabianrannasta

Ajattelen että seison Arabianrannassa
on syksy ja sade hakkaa kasvoja
täällä ei ole enää villihanhia
harmaata vetistä hylättyä joutomaata
entisen eedenin muistoja

viimeisinä kesän päivinä olin tässä
legopalikkatalojen ja meren välissä
tavallaan vajoamassa uniin

en muista mistä se ajatus alkoi
jostain suurelta taivaalta
kai huudettiin suureen ääneen.