Runo pitkältä tuntuvan viikon alkupäiviltä

Nuku aamuisin niin kauan kuin hikisissä lakanoissa voi
niin kauan kuin maailman rakentamisen äänet sallivat
herää sitten kun on pakko
herää hitaasti ja anna tuntien kulua
odota
älä ajattele liikaa, tee pieniä asioita
tee ruokaa
keitä uusia perunoita
odota
mene puistoon istumaan
joku siellä on kuitenkin
puistossa olet lähellä kaikkea
ja kaikesta toivottoman kaukana
laske päiviä
niitä tuntuu olevan monta jäljellä
juo muutama, odota
sano laiskoja sanoja laiskoille ihmisille
tämä on kesä ja jokainen kuluva päivä
katoaa ikuisiksi ajoiksi
tämä on kesä ja saatat ajatella
että viikko on liikaa tuhlattavaksi
tämä on kesä
odota
älä vielä ajattele syksyä
mene kotiin
katsele ikkunasta sisäpihalle
juo vielä yksi
kirjoita runo
mene nukkumaan
yksi päivä vähemmän

Runo ikäkriisistä

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
en kokenut perinteistä krapulaa
vaan heräsin hikisenä
ja voimakashäntäiset liskot juoksivat
pitkin yksiöni seiniä
niiden ovelat pirunkatseet
olivat yhtäkkiä läsnä ja tosia

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
tajusin ettei koskaan,
koskaan
ole paluuta niihin aikoihin
kun dagenefter merkitsee sinänsä voimakasta päänsärkyä
ja tyttöystävä henkilöä
joka tuo lasin vettä
ja sekoittaa siihen pienen tilkan sitruunamehua
ja poistuu nauraen
mutta kuitenkin nauraen

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
lohdutin itseäni sillä tosiseikalla
että en ole vieläkään sitten tarhavuosien
koskaan paskantanut housuun

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
huomasin sen siitä
ettei kantri ole koskaan kuulostanut niin hyvältä
sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
huomasin ettei iskelmäkään

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
join lasin appelsiinimehua
kävelin peilin luo
ja näin
näytin samalta kuin sinä aamuna
ennen kuin olin täyttänyt kolmekymmentä.

Runo kesäpäivänseisauksesta

Minä ajattelen että se on ikään kuin pakenemista maailmasta
mutta niin että kulkee maailmaa päin
se on todellisuuden unohtamista
jotta muistaisi sen aamulla vielä tarkemmin
ei se puiden välistä siivilöityvä valo
ole eskapismia
sulje silmät, valo häikäisee
avaat ne ja se on ikuisesti siellä
silmien takana

Tiilikatot, varpuset,
epävarmuus kaikesta
tästä eteenpäin päivät lyhenevät
ja kun yöt ovat pimeämpiä
voi piiloutua maailmalta paremmin
ei, ei maailmalta
vaan nimiltä ja sanoilta
ja määritelmiltä
ja olla lehmuksen varjossa
ja olla läsnä ja unohtaa
olla samaan aikaan
läsnä ja unohtaa

Runo jonka tarkoituksena on sanoutua irti politiikaksi kutsutusta huonosta vitsistä ja keskittyä olennaiseen, siis henkilökohtaiseen

Minä nukahdin ja näin unta neljästä vuodesta
joiden aikana vihannesten hinta nousee
joiden aikana saunapuut muuttuvat kosteammiksi
joiden aikana Paavo Väyrysestä tulee presidentti
joiden aikana julkinen liikenne lakkautetaan
ja Pekka Tarkan Saarikoski-elämäkerta kielletään
ja tupakoiminenkin
ja musiikista sallitaan vain Kotiteollisuus ja Stamina
ja rakkauskin kielletään, ainakin vääränlainen

Minä nukuin levottomasti
ja hikisesti
ja myönnettäköön että noustessaan
aurinko viilsi pääkalloani julmasti
minä käänsin kylkeä seinään päin
ja sälekaihdin sai yrittää armahtaa

Ja puolenpäivän aikaan
kun aurinko, armollisempana,
poltti hieman alempana
ja sunnuntai, armollisempana,
antoi hieman liekanuoraa
ja linnut, armollisempina
lauloivat pakonomaisen panohimon sijaan silkkaa iloa
minä tajusin
että näidenkin neljän vuoden aikana
vaaleat kiharat heilahtavat yhtä kauniisti
Carpenters kuulostaa yhtä hyvältä
Pöllöni Piispa katsoo samalla vakaalla katseella
Tohtori sammuu alkuillasta
juopot rähisevät piritorilla
ja jos ei kaikki aina ole hyvin
niin kaikki kuitenkin on.

Runo selkeänä piirtyvästä tienristeyksestä sateessa, grillikatoksessa

Tänä sateisena aamuna sateisessa maailmassa
sinä leikit liikennepoliisia
vaaleat kiharasi heilahtavat
ja annat vaihtoehdot ja näytät
että kolmion takaa ei muka saisi ajaa entiseen elämään

Kynsin sateen mutaamaa maata
ja yritän päästä takaisin sisään työväentalolle
Olen varma että kaikki tulee olemaan ihan vitun vaikeaa.

Olen siitä varma ja kun taivas taas kerran aukeaa
ja kun ajatuksissani on enää kultaa ja hopeaa
ja kun karaokessa lauletaan Bohemian Rhapsody
ja kun sylissäni on sinun pääsi mentävä kuoppa
ja kirjoitan siitä runon
ja kun tiedän sen olevan vaikeaa

niin minä juhlin sitä
ja heitän vaikka koko menneen elämäni Linnunlaulun sillalta
tai seiskanelosen ovesta kun se pysähtyy Malmin hautausmaan kohdalla
enkä kaipaa sitä vaan sinua
enkä elä sitä vaan sinua
ja peilejä, todellisuuksia
kohdalle sattuvia sydämiä, seiniä
muutoksen oireita ja muutoksen pakkoja
kaltaisiasi

Runo totuuksien ja todenkaltaisuuksien kertomisesta välikäsien kautta

Katso peilikuvaa silmiin ja sinä valehtelet
totuutta silmiin ja sinä valehtelet
minua silmät kirkkaana kuin tunturipuron vesi
sinä saatana valehtelet

Muistan kyllä kun istuin Rovaniemellä
yksitoistavuotiaana
Mäntyojan törmällä ennen Lapinrinteen ja Ahokankaan peliä
eikä sameassa vedessä ollut demoneja
eikä sameassa vedessä ollut riivaajia
mutta omia kasvojaan siellä ei voinut nähdä

Ja lestadiolaisperheen yksitoista penskaa
opettivat mitä sinä keväänä opetettiin

Ja nyt kaksikymmentäviisivuotta myöhemmin
sinä katsot tyhjyyteen
ja minä katson tyhjyyden taakse
ja muistan ehkä aina miltä näytit
silloin kun olit nuori ja kaunis
ja muistan sen varmaan ikuisuuteen asti
ja kun ei ikuisuutta ole
ja kun sinäkin vanhenet
tulee siitä se ainoa kuva
josta sinut muistettiin

Runo eurooppalaistyyppisestä katupölystä Vaasiksella kesäiltana

Kävelet jakokulmalta Molotowiin
tältä metsästäjä-keräilijästä tuntui nälänhädän uhatessa
näet porttisyvennyksissä häivähdyksiä, värimaailmoja
joita luulet ettet voi koskaan unohtaa
viidessä minuutissa koet elämän ja kuoleman ja elämän
ja kuoleman

Kuulet Siima-baarin juoppojen röhisevän ilosta
mietit mikä niitä voi ilahduttaa
kuulet laukauksen jostain, tai pakoputken
on kuin koko maailma olisi yhtä valtavaa korkin auki sihahtamisen ääntä
tänä kesänä
tänä iltana
tähän aikaan maailmassa

Olet huomannut että ne palaavat kesän tullen
ne valtaavat tämän kadun ja ajatuksesi ja elämäsi
levottomat aaveet, vihatut rakkaasi
ainaiset riesat jotka tekevät hetkistä itsensä arvoisia
tänään ja huomenna
ja aina elokuuhun ja aina viimeiseen elokuuhun asti
ainaiset riesat
jotka tekevät sanoista runoja

Sinä saavut Molotowiin ja menet baaritiskille ja tilaat oluen ja
juuri tähän ja juuri näin voisit lyyhistyä
ja kuolla
ei tänään, jonain toisena tällaisena päivänä
kesäkuun alussa
Vaasankadulla
syleillä levottomia aaveita
muuttua sellaiseksi
jälkeen tuleville.

Runo musertavasta mitättömyydestä, mitättömyyden musertavuudesta

Kävele tänään sen saman paikan ohi
tajua, kaikki oli unta
tajua se klisee
valoisa yö, pimeä päivä
vain nuo puut katsovat joka hetkeä
välittämättä mistään

Tajua, tulee lisää sellaisia hetkiä
tajua että et ehkä jaksa odottaa
tajua että joku niistä on aina viimeinen
ja joku kesä
on viimeinen

Lyyhisty sen alle
hetkeksi ainakin
luulen että jatkat sitten matkaasi
rikkaampana vai riistetympänä
muserrettuna ja mitättömänä
vain suurten runojen runoilijana

tajua vielä sekin:
ensi vuonna samaan aikaan
et muista tästä mitään

Runo kesän ensisääskistä ja maailman avarimmasta taivaasta

Huuda lokki
huuda kuin jumalaasi tapettaisiin
nälkä se sinun jumalasi on
ja minunkin

Huuda lokki
anna auringon nousta pahojen tekojesi ylle
tunne kesäkuu lokki
elä lyhyt elämäsi levottomuuden täydeltä

Huuda lokki
ole oma itsesi lokki
elä, lokki
muista ettet voi muutakaan
katso silmiin, lokki
näe pyhyys juuri siellä, lokki
näe huominen juuri siellä
lennä, lokki
juuri sinne, lokki
Fleminginkadulle, lokki
alimpaan kerrokseen