Runo opettelemisesta laulamaan

alan jo muistaa
missä kohtaa Limingantietä kuulen linnut
ne laulavat samaa laulua kuin Viikinojan rannoilla
monesko kevät tämä jo on
ja kauanko aion vielä kuunnella niitä?

minun tulisi nousta näiden kattojen ylle
minunkin tulisi huutaa kutsuhuuto
manata todellisuus syrjään
antautua vain sille
mille haluan antautua

vuosi sitten istuin tässä
näillä nyt tyhjillä sateen kastelemilla kallioilla
yhtenä kymmenistä
humalassa
euforiassa
kyläjuhlapäivän iltana
tuntikausia viimeisen bändin jälkeen

sellaiset hetket, muka ikuisia
ohi äkkiarvaamatta ja sekoittuvat toisiinsa
on voitava pysäyttää aika
tähän
et liiku enää, olet hiljaa ja muuttumaton
mutta minä liikun ja muutun
ja jätän sinut taakseni

ja opin laulamaan